20.6.2008 – 13.9.2023
Markku etätöissä. Tosin hän on laittanut Jussin hommiin… 
Jussi kisasi epävirallisessa luokassa Lakselvissä syyskuussa 2019. 
Rantapuisto 2.12.2017 
Saariselällä syyskuussa 2015. 
Tammikuu 2015 
Luvan odottaminen on Jussille vaikeaa! 
Kesäkuu 2014 
Toukokuu 2013 
Helmikuu 2013 
Tammikuu 2013 
1.12.2012 
1.12.2012 
Lofooteilla elokuussa 2012 
Lofooteilla elokuussa 2012 
Tromssan kisoissa heinäkuussa 2012 
Tromssan kisoissa heinäkuussa 2011 
Norjassa heinäkuussa 2011 
Heinäkuu 2010 
Agirotu heinäkuu 2010 
Santalahden Suhinoissa toukokuussa 2010 
Santalahden Suhinoissa toukokuussa 2010 
Helmikuu 2010 
Hyvinkään koirakylpylässä marraskuussa 2009 
Jussi treenihallilla lokakuussa 2009 
Jussi harjoittelee agilityä pihakoiraleirillä elokuussa 2009 
Tarkkaavainen Jussi maaliskuussa 2009 
Joulukuu 2008. Tarkoitus oli kuvata herttaisia joulukorttikuvia… 
16 viikkoa täynnä. 
Jussi melkein 11 viikoisena. 
14.8.2008 
Jussi 7 viikkoa. 
Pikkuinen Jussi on juuri tullut meille.
Pienenä poikana Jussi kokeili hampaitaan joka paikkaan, siis todella joka ikiseen paikkaan. Se roikkui vaatteissa, avasi kengännauhoja, kiskoi pöydiltä tavaroita alas, pureskeli puisia huonekaluja ja jyrsi kaikkia löytämiään kyniä. Kerran se kantoi kuulakärikynän sängylle ja sitä pureskellessaan piirteli täkkiin. Se on onnistunut jopa järsimään sänkyä ja yöpöytää meiltä salaa, ja makuuhuoneeseen Jussilla oli noihin aikoihin pääsy vain öisin!
Heti kun vain pystyi, Jussi kiipesi yöllä salaa sänkyyn nukkumaan, josta seurasi se, että Epunkin oli päästävä – salaa sekin aluksi täkin alle luikahti. Ja kun kerran Eppukin sai nukkua sängyssä, niin olihan Putellakin oltava sama oikeus. Tätä kutsutaan johdonmukaiseksi koirankouluttamiseksi. Seuraavien pentujen kanssa asiaa ei sitten ole edes mietitty, nukkukoon sängyssä.
Tavaroiden kanniskelusta tulee mieleen pari tarinaa Jussin nuoruudesta:
Tulin kaupasta kotiin, ja mielestäni laskin lompakon käsistäni eteisen puhelinpöydälle, josta sitä en kuitenkaan enää kotvan kuluttua löytänyt. Tarkistin repun, tutkin takintaskut, pengoin repun uudelleen, tarkistin jääkaapin, etsin kenkien seasta. Mutta lompakko oli kadonnut, ja aloin jo epäillä sen jääneen kauppaan. Vielä kerran kävin kaikki mahdottomatkin paikat läpi. Jossain vaiheessa vastaan tallusteli Jussi tärkeän näköisenä pieni paperilappu suussaan. Se saattoi olla vaikka kassakuitti, joten tiedustelin Jussilta, että mitä tämä oli kaupasta hankkinut. Ei vastausta Jussilta, mutta ei myöskään mitään välähdystä omissa aivoissani. Rupesin jo valmistautumaan uuteen kappareissuun, kun lopulta alkoi hitaasti raksuttaa: Jussi – kassakuitti – mistä se sen sai? Lompakostako kenties… Lompakko löytyi sängyltä miltei vahingoittumattomana. Muutama hampaanjälki on vain elämää, ja silputun muistilapun sisällön olin jo onneksi tallentanut kalenteriin.
Vielä toinen tarina: Avasin ulko-oven päästääkseni koirat sisälle, ja Jussi pyyhälsi kulman takaa tuhatta ja sataa. Ehdin vain havaita, että sillä on suussaan jotain, mutta en pystynyt reagoimaan mitenkään enkä estämään enää koiran pääsyä sisään. Aika nopeasti selvisi, että kyseessä on kuollut lintu, tilhi. Ja mitä tekee järkevä koiranomistaja, kun pennulla on suussaan jotakin kiellettyä? Lähtee tietysti juoksemaan pennun perään… Älytön ajojahti jo ajatuksenakin, mutta niin vain kirmailin pennun perässä ympäri taloa. Sen verran älliä löytyi, että suljin makuuhuoneen oven jo heti sen jälkeen, kun Jussi kertaalleen oli pinkaissut sängyn poikki tilhenraato suussaan. Lopulta suoritimme sopuisasti vaihtokaupan: Jussi sai palan näkkileipää, ja minun tehtäväkseni jäi siivota tilhi olohuoneen sohvalta.
Ruokapöytä on tietysti kiinnostava paikka, ja jos tuoli on unohtunut työntää pöydän alle, hyppää Jussi istumaan pöydän ääreen. Sattuipa kerran niin, että kesken ruokailun nousin vastaamaan puhelimeen, enkä tietysti muistanut tuolia. Olin vain pienen hetken selin, mutta Jussi hyppäsi tuolille ja maistoi lohikeittoa. Kunnon nuolaisu lautaselta, ja kuuma soppa roiskui pitkin pöytää. Sain sitten sai syödä sen, mikä ei koiralle kelvannut…
Jussin ahneus on legendaarista, sillä se täydentää ruokavaliotaan varastamalla ihmisiltä aina tilaisuuden tullen. Olen lopulta oppinut kasaamaan ruokatarvikkeet työpöydän takaosaan menetettyäni keskeneräiset evääni kahdesti. Yhtä hyvin ei onnistunut eräs agilitytuomari varjelemaan sämpyläänsä, kun Jussi vei sananmukaisti leivän tuomarin suusta. Ihmispolo seisoi hämmentyneenä katsomassa lattialle levinneitä kurkunpaloja kädessään vain jämät sämpylästä.
On Jussilla muitakin lahjoja. Agilityura oli valtavan hieno. Sekä Suomen että Norjan agilityvalion tittelit on upea saavutus pihakoiralta. Nyt Jussi on jo jäänyt terveenä ja hyvinvoivana eläkkeelle.
Yksi näyttelytulos oli hankittava, jotta valioituminen olisi mahdollista agilityssä. Helsinki 9.9.2012, ryhmänäyttely, tuomari Leni Finne
Riittävät mittasuhteet, luusto voisi olla vankempi. Kevyt kuono-osa. Melko pyöreät silmät. Kevyet korvat. Hyvä kaula. Riittävä eturinta, muuten niukat etukulmaukset. Riittävä rintakehä. Hieman liikaa nouseva vatsaviiva. Jyrkähkö lantio. Saisi esiintyä rohkeammin. Liikkuu takaraajat hieman rungon alla. Hieman leveä edestä. Käytös alentaa palkintosijaa. Suhtautuminen tuomariin: väistää. AVO H
Jussi KoiraNetissä