Kiillotuksesta!
-
Vieras
Kiillotuksesta!
Koneen ja laatikon meinasin tässä tulevaisuudessa kiillotaa. Mitähän aineita kannattaa käyttää? Mitä apuvälineitä? Käsipelillä vai?
Kiillottaminen on rankkaa työtä. Ideana on saada pinta hiomalla niin tasaiseksi että se voidaan kiillottaa. Hionta suoritetaan vaiheittain vaihtamalla hiomapaperi joka kerralla hienommaksi. Viimeinen hionta suoritetaan 1000-2000 paperilla. Koneiden käyttö hionnassa nopeuttaa hommaa mutta samalla riski pinnan kuopalle hiomisesta kasvaa. Paras lopputulos saadaan aikaan käsipelillä kunnollisia hiontatukia käyttäen, hidasta ja tuskallista touhua.
Kun pinta on saatu hiottua tasaiseksi suoritetaan varsinainen kiillotus lumppulaikalla ja tarkoitukseen valmistetuilla hionta-ainetangoilla. Itse kiillotus ei vie läheskään niin paljon aikaa jos hionta on tehty kunnolla. Laikkoja ja tankoja myy A. Palojoki Oy.
Nämä tiedot ihan omaan kokemukseen perustuen, on varmasti erilaisia konsteja suorittaa sama homma. Ammattilainen käyttää pääsääntöisesti konevoimaa ajansäästön takia mutta amatöörin käsissä koneilla voi syntyä enemmän vahinkoa kuin kiiltävää pintaa.
Kun pinta on saatu hiottua tasaiseksi suoritetaan varsinainen kiillotus lumppulaikalla ja tarkoitukseen valmistetuilla hionta-ainetangoilla. Itse kiillotus ei vie läheskään niin paljon aikaa jos hionta on tehty kunnolla. Laikkoja ja tankoja myy A. Palojoki Oy.
Nämä tiedot ihan omaan kokemukseen perustuen, on varmasti erilaisia konsteja suorittaa sama homma. Ammattilainen käyttää pääsääntöisesti konevoimaa ajansäästön takia mutta amatöörin käsissä koneilla voi syntyä enemmän vahinkoa kuin kiiltävää pintaa.
Tuossa kuopille hiomisen ensimmäisenä varotoimena on se, että ei mittään "kovia" hiomapäitä koneissa kannata käyttää. Hemmetin hyvä konsti hiomiseen on se, että ottaapi vingun istukkaan sopivan lukkopultin elikkästä pyöreä piä. Sitten leikkeleepi askarteluveitsellä santapaperista 5 - 6 cm ympyröitä ja laittaapi niitä semmoset 10 kpl kerralla tuohon lukkopulttiin ja mutterilla kiinni ja sitten vinkuun kiinni. Kylläpä passaa vingutella. Karkeuksia löytyy niin paljon kuin kaupasta santapaperia. Kuoppautumista helppo varoa. Kiillotuksenkin teen vingulla huopakaralaikoilla ja tankoaineksella, viimesen peilin kangaslaikalla (edelleen vinku tai dremel) ja vaikka autoglymin metal polishilla. Kannattaa muuten sitten katella itteään peilistä ensiks ettei sitten siinä kiillottaessa säikähdä!
Lukkopultti on tavallisen pultin näköinen kapistus jossa on litteä kupukanta jossa ei ole mitään tartuntapintaa. Kannnan alla varren juuressa on sitten neliskanttinen osa joka tarraa kappaleessa olevaan vastaavan muotoiseen reikään ja ruuvi kiristetään vastapuolelta mutterilla.
Näitä käytettiin ennen paljon esim. autojen peltipuskureiden kiinnikkeinä tai oven saranoissa ja ovat ihan normaali rautakauppatavaraa. Ja vingussahan on yleensä kuuden millin istukka jolloin vastaavan kokoinen lukkopultti käy hyvin kiinni. Muista ottaa vain tarpeeksi lyhyt että kierrettä on loppuun asti.
Olen silti hiukan eri mieltä erityisesti pyörivien koneiden käytöstä kiillotushommissa. Ainakin saa olla erityisen varovainen. Itse käytän pistoolimallista vinkua jossa ns. Roloc-kiinnityksellä 50 mm karhunkielilaikkoja - roloceissa ei ole mitään kiinnikettä hiontapinnalla vaan laikka kiinnitetään erityiseen tukilaikkaan.
Niitä saa kolmea eri karkeutta ja niillä voi ajaa alumiiniakin aika surutta. Silti jos vähänkään varomattomasti päästelee laikan kulmalla on kuoppa pinnassa varma. Varsinkin laajojen tasaisten pintojen kanssa suosittelen näkemään käsin hiomisen vaivan.
Näitä käytettiin ennen paljon esim. autojen peltipuskureiden kiinnikkeinä tai oven saranoissa ja ovat ihan normaali rautakauppatavaraa. Ja vingussahan on yleensä kuuden millin istukka jolloin vastaavan kokoinen lukkopultti käy hyvin kiinni. Muista ottaa vain tarpeeksi lyhyt että kierrettä on loppuun asti.
Olen silti hiukan eri mieltä erityisesti pyörivien koneiden käytöstä kiillotushommissa. Ainakin saa olla erityisen varovainen. Itse käytän pistoolimallista vinkua jossa ns. Roloc-kiinnityksellä 50 mm karhunkielilaikkoja - roloceissa ei ole mitään kiinnikettä hiontapinnalla vaan laikka kiinnitetään erityiseen tukilaikkaan.
Niitä saa kolmea eri karkeutta ja niillä voi ajaa alumiiniakin aika surutta. Silti jos vähänkään varomattomasti päästelee laikan kulmalla on kuoppa pinnassa varma. Varsinkin laajojen tasaisten pintojen kanssa suosittelen näkemään käsin hiomisen vaivan.
-
Vieras
Kiitos Hemuli, tämä täsmensi paljon 
Mistähän noita Roloc-kiinnitteisiä huopalaikkoja kannattaa kysellä, tuskin ovat ihan mitä vaan rautakauppatavaraa, vai...?
Entä "kiinnitysakseli" Rolociin, onhan niitäkin myytävänä, siis sellasia jotka saa vinkuun kiinni?
Muuten olen sitä mieltä että kiillotuksessa hiomasieni (pehmeä) ja muotoiltuihin uretaanipalikoihin kiinnitetyt hiomapaperit ovat kovan käsityön ohella paras konsti hiontaan. Kiillotus on sitten erikseen.
Black & Deckerin hiomahiirtä pitäis varmaan kokeilla...
Mistähän noita Roloc-kiinnitteisiä huopalaikkoja kannattaa kysellä, tuskin ovat ihan mitä vaan rautakauppatavaraa, vai...?
Entä "kiinnitysakseli" Rolociin, onhan niitäkin myytävänä, siis sellasia jotka saa vinkuun kiinni?
Muuten olen sitä mieltä että kiillotuksessa hiomasieni (pehmeä) ja muotoiltuihin uretaanipalikoihin kiinnitetyt hiomapaperit ovat kovan käsityön ohella paras konsti hiontaan. Kiillotus on sitten erikseen.
Black & Deckerin hiomahiirtä pitäis varmaan kokeilla...
Katsopa vaikka täältä - kolmannelta sivulta:
www.koivunen.fi/TP%2015-19.pdf
Siellä on myös roloc-tukilaikan kuva, esitteessä tosin puhutaan "power-lock" kiinnityksestä - taisi tuo roloc olla 3M:n rekisteröity tavaramerkki. Tukilaikassa on juurikin vinkuun sopiva kuuden millin akseli. Näitä myy mikä tahansa hyvin varusteltu työkalualan liike.
www.koivunen.fi/TP%2015-19.pdf
Siellä on myös roloc-tukilaikan kuva, esitteessä tosin puhutaan "power-lock" kiinnityksestä - taisi tuo roloc olla 3M:n rekisteröity tavaramerkki. Tukilaikassa on juurikin vinkuun sopiva kuuden millin akseli. Näitä myy mikä tahansa hyvin varusteltu työkalualan liike.
Karhunkieli on just eräs niitä kovia käppyröitä, joista ylempänä noottia kirjoitin 
Idea tuossa santapaperihommassa on se, että alimmaiset paperikerrokset tukevat päällimmäisintä ettei repiä heti. Toisaalta tuo on vielä tarpeeksi löysä viritys, että sillä pystyy nuoleskelemaan pintoja eikä tarvitse kantikkaalla molkerolla surruutella. Eli lähes mahdoton tehdä kuoppia. En minä sitä sano, etteikö millä tahansa konepelillä kuoppia saisi, mutta terveen järjen käyttö ei (vielä) ole kiellettyä.
Täytyypä sanoa, että olisi kyllä näkemisen arvoista jos joku vetäisi Sportin lohkot (enemmän puuhaa kuin BT:ssä) peiliksi ilman koneapuja. Voisi ehkä vähän käsiin kolottaa
Idea tuossa santapaperihommassa on se, että alimmaiset paperikerrokset tukevat päällimmäisintä ettei repiä heti. Toisaalta tuo on vielä tarpeeksi löysä viritys, että sillä pystyy nuoleskelemaan pintoja eikä tarvitse kantikkaalla molkerolla surruutella. Eli lähes mahdoton tehdä kuoppia. En minä sitä sano, etteikö millä tahansa konepelillä kuoppia saisi, mutta terveen järjen käyttö ei (vielä) ole kiellettyä.Täytyypä sanoa, että olisi kyllä näkemisen arvoista jos joku vetäisi Sportin lohkot (enemmän puuhaa kuin BT:ssä) peiliksi ilman koneapuja. Voisi ehkä vähän käsiin kolottaa
-
Vieras
Tuskimpa kukaan saa Sportyn(kaan) lohkoja "peiliksi" kun ottaa huomioon että ne on (hiekka?)valua ja helkkarin huokosia, eivät siis todellakaan mitään billettiä joka ainakin teoriassa vois saada peiliks.
Tarkoitushan on saada mahdollisimman hyvä kiilto, mahdollisimman järkevällä työmäärällä ja menetelmillä...
Tarkoitushan on saada mahdollisimman hyvä kiilto, mahdollisimman järkevällä työmäärällä ja menetelmillä...
-
mcmies
-
Vieras
Kyl maar peilikiillotus onnistuu, piti ottaa 120 karkeudella ainetta pois lähemmäs puoli milliä, että sai nuo huokoset pois. Eli siis ei tervejärkisen hommaa, mutta sehän ei minua haittaa. Kyllä siinä parin viikon päivät meni kun iltapuhteina askarteli.Anonymous kirjoitti:Tuskimpa kukaan saa Sportyn(kaan) lohkoja "peiliksi" kun ottaa huomioon että ne on (hiekka?)valua ja helkkarin huokosia, eivät siis todellakaan mitään billettiä joka ainakin teoriassa vois saada peiliks.
Tarkoitushan on saada mahdollisimman hyvä kiilto, mahdollisimman järkevällä työmäärällä ja menetelmillä...
Pyytäisin kaikkia huomioimaan, että eihän tässä mistään järkevyydestä ole kyse vaan siitä, että voiko sitä sanoa hauskaksi
-
Vieras
hemuli kirjoitti:Lukkopultti on tavallisen pultin näköinen kapistus jossa on litteä kupukanta jossa ei ole mitään tartuntapintaa. Kannnan alla varren juuressa on sitten neliskanttinen osa joka tarraa kappaleessa olevaan vastaavan muotoiseen reikään ja ruuvi kiristetään vastapuolelta mutterilla.
Näitä käytettiin ennen paljon esim. autojen peltipuskureiden kiinnikkeinä tai oven saranoissa ja ovat ihan normaali rautakauppatavaraa. Ja vingussahan on yleensä kuuden millin istukka jolloin vastaavan kokoinen lukkopultti käy hyvin kiinni. Muista ottaa vain tarpeeksi lyhyt että kierrettä on loppuun asti.
Olen silti hiukan eri mieltä erityisesti pyörivien koneiden käytöstä kiillotushommissa. Ainakin saa olla erityisen varovainen. Itse käytän pistoolimallista vinkua jossa ns. Roloc-kiinnityksellä 50 mm karhunkielilaikkoja - roloceissa ei ole mitään kiinnikettä hiontapinnalla vaan laikka kiinnitetään erityiseen tukilaikkaan.
Niitä saa kolmea eri karkeutta ja niillä voi ajaa alumiiniakin aika surutta. Silti jos vähänkään varomattomasti päästelee laikan kulmalla on kuoppa pinnassa varma. Varsinkin laajojen tasaisten pintojen kanssa suosittelen näkemään käsin hiomisen vaivan.