Olin sitten yhtenä päivänä silloon, kun aurinko viälä paisto, rautaratsulla liikkehellä ja ajoon täältä Etelä-Pohojammaan rintamailta kohti etelää, meinaa syvää etelää pitki tasaasta Pohojam´maata. Etehen tuli mäki ja mäjen takana luki kyltti notta Lapua. Vaan lasettelin pitkin Vaasantietä ja aattelin kattua notta miten se laulu, se notta "Se lähtee Orivedeltä pohjoiseen ja päättyy Lapualle kirkon kupeeseen..." Siis kuus-kutonen. Se mihinkhän kirkon kupeesehen pääty tai en ainakhan löytäny sitä vaan löysin itteni Poutuntieltä, arvuutelin että olenkohan eksyny suunnasta ja muuten vain huimetuksessa ajoviimasta, tuo Pouttu viitas mun miälestä jotenkhin Kannukseen ja siihen makkara tehtaasehen. Eikä mitään vaan olihan kyltis ollu notta Lapua ja painethun sanaan pitää luattaa. Sano Mummo vainaaki ku Ilikkaa tavas. Ei ku luisti kaakkoon ja siitä Vaasantieltä heti sillan jäläkhen vaseen ja takas Poutuntielle aikomuksena mennä takas kirkolle katteloomaan sitä tiätä. Oikealla oli isoo kyltti siinä luki Kustom House, aattelin että tän täytyy olla jotakhin Lapualaas huumoria ja son varmahan joku vitsi. Vaan annas katoo pihas oli miähiä ku helluntai epistolas ja harrikoitaki oli, ihime! No menin sitte sisään palloolemahan ja seinällä oli monenlaasta onaletta ja vermettä. Oli romia, koppaa, putkee, vilikkuu ja vaikka mitä. Löyty ratapäähänki osaa jos mitä eikä ollu hinna kiroos. Kannattaa poijaat käyrä sielä kustom housessa Lapualla, vaikka vähä kauempaaki. Ja sitte tuli pihaan yks toinee rautapää ja jututin siinä kuskia, ku oliin epäilly omaani, että onkoo siinä joku outo ääni. Samaten tuo kuulu käyvän, seki vaiva tuli sillä käynnillä kuntohon.
Vaan nii oli poijaat palavelualttiita että lupasivat kaffeet keittää, kunhan käyvät lypsyllä ensin, notta saarahan maitoa kaffeen joukhon.
Ja siinä taloss tarjothan kaffeet isoosta tuopista...
