elämä

[lyhdet]

Muistan, oisko ollu -90-97, elämä oli tällästä, muistan myös -70 luvun öljykriisin, se oli enempi tällästä.
Edessä on kaikki heti ja nyt porukalle melkosen mukavaa aikaa, on mukavaa kun tästä hommasta tulee taas se juttu mitä tää oli silloin joskus, ei tästä muuta puutu ku se et korot nousee vaikka viiteen prossaan, se hoitaa homman.
Miten tää liittyy moottoripyöräilyyn, siten et palataan vanhaan hyvään aikaan, räkänokat väittää et se on huuhaapuhetta et ennen oli kaikki hyvin, tässä hthommassa ainakaan se ei ole huuhaapuhetta, olen luottavainen.

[Robusto]

Eihän tätä oikein soisi nuorisolle, ne siellä pankissa mitään varoittele. Mopo joutaa mennä mutta kun niiltä menee kämpät ja jää hirveet velat

[57pannu]

Niin, nyt kun ollaan jo jonkun matkaa seitsemännellä vuosikymmenellä, niin on tullut nähtyä jo kaikenlaista. Niin elämää kuin moottoripyöräilyäkin. Minulla on ollut pyöriä 60 -luvulta lähtien, kaikenlaisia ja kokoisia, huonompia ja parempia, mopoja ja moottoripyöriä. Jokaisella vuosikymmenellä on omat harminsa. 60 -luvulla ei ollut rahaa eikä pyöriä. EMW, JAWA, GILERA akselilla, melkoisia räpöstyksiä. Kortin sai hakemalla sen poliisilaitokselta ja sillä sai ajella ihan sillä pyörällä mihin rahat riittivät. Mutta ajettiin kuitenki tukka tuulessa hulmuten. Silloin oli tukkaa, mutta kypärää ei. Farkkutakki ja farkut oli goretexiä ja Nokian kumpparit huippuajojalkineet.

70 -luku meni usvassa, taisi joku brittipyörä siinäkin oli. Opiskeltiin ja perhettä perustettiin. 80- luvulla taas brittiä, olisko ollut BSA ZB 31. Joutui pitämään kypärää, nahkasaappaat ja nahkarukkaset ja jokin kaverilta ostettu nahkatakki ja nahkahousut tietty. Eka Pannun ostin silloin, on muuten vieläkin sama laite. Joitain crossi pyöriäkin oli. Hondaa ja Hussea. Nyt alkoi olemaan jo aikaa ajamaan, mutta rahaa ei vieläkään. Mutta kypärä oli mutta tukkaa ei.

90 -luvun alussa tulikin ostettua muutama kikotin lisää, pyörien hinnat romisi alas 90 -alussa. Oli lamaa ja ökyrikkaita "Harrikkamiehiä", jäi siitä murusia minullekin. Sitää lähtien on tullut ostettua aina sopivia pyöriä. Ajokokemusta on jäällä, maastossa, tiellä ja radalla, kaikissa omat piirteensä.

Mutta anyvägen, homma jatkuu edelleen, vaikka maantiepyöräilystä ei kovin hirveitä kiksejä enää saakaan, mutta menee vanhoilla "meriiteillä". Jokus hieman huvittaa tämä fanaattisuus ja paskantärkeys näin mukavassa harratuksessa. Uusia harrastajia on tullut lisää, monenlaisia. Vanhaan hyvään aikaan suunnilleen kaikki me "alanmiehet" (HD), tunsimme toisemme. Nyt se ei ole enää mahdollista, jos tarpeenkaan.

Taas tuntuu siltä että 90- luvun alkupuolen haamuja on jälleen ilmassa.

Itse olen edustanut sitä koulukuntaa, että tiedetään miten pyörä toimii, miten tekniikka pelaa, rakennetaan mieluummin itse, keksitään jotain uutta, kokeillaan ja erityisesti erehdytään ja ennekaikkea korjataan itse. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, kolmas molemmista.

Jäitä odotellen.

-H