Harley-Davidson Club Finland

Tuossa tuli noista vanteista mieleen. Ekaa kertaa tällanen +350 kg pyörä alla jossa on pinnat.
Mitä mieltä olette valu vastaan pinnat? Vaikka se tuo pinnavanne toisaalta minusta 2-pyöräsiin kyllä kuuluukin..
Miten se kestää aikaa tuollaisen massan alla ? Onko tsekkailtava aika ajoin?
Valurunkohan on aika varma valinta. Jäykkä ja kestävä.
Itellä vaan just yksi HD:n mallin valintaperuste oli nuo pinnat pyörissä

Pinnapyörillä on Harrikoita ollut viimeiset reilu sata vuotta, joten voitaneen olettaa, ettei mitään tyyppiongelmaa ole pyörien suhteen ollut.
Valupyörä on tietysti tykympi, ainakin siltä tuntuu, mutta jos pinnapyörästä ei pinnoja napsahtele poikki normaalissa maantieajossa, ei minusta kannata kestävyydestä ressiä ottaa.
Monessako crossipyörässä on jotakin muuta, kuin pinnapyörää käytössä, siis paitövei tähän asiaan...

Korva

Onko tsekkailtava aika ajoin?

Ehdottomasti! Huoltomanuaali muistaakseni edellyttää pinnojen kireyden tarkistamista 8 tkm välein. Tarkistus sinänsä onnistuu helposti maallikkokonstilla eli kolautat pinnaa vaikkapa jakkarin varrella ja jos se helähtää, niin se on kireällä. Jos se sensijaan tössähtää niin se on löysällä. Jos useampi pinna on löysällä, suosittelen viemään vanteen henkilölle jolla on tarvittava rihtauspenkki. Vapaalla kädellä kiristellen vanne on äkkiä kierossa.
Sinänsä pinnavanne on aivan yhtä kestävä kuin muutkin. Vaatii vain hiukan huolenpitoa.

Ei kaikki pinnavanteet ole samanlaisia. HD:ssä 40 suht paksua pinnaa per pyörä. Tyypillisessä kevytkustomissa, 525 Virago tms., käsittääkseni 36 hiukan ohkaisempaa pinnaa. Onhan valuvanne tukevampi maantiekäytössä ja vältytään sisärenkaan tarpeelta. Montulla ja enduropoluilla puolestaan tietyssä määrin joustava vanne on etu. Jäykkään valuvanteeseen vois äkkiä tulla halkeemia kun poksauttaa kiveä päin.

Eikä se useamminkin tehtävä kireyden tsekkaaminen oo mikään paha rasti, kun pestessä harjan "hamarapuolella" pyöräyttää pinnoja vasten, niin sen heläyksen eron kyllä kuulee, jos joku pinna on löysemmällä.

Itsellä just viikonloppuna alkoi Hertsikka kulkemaan ihan omia latujaan kun olin reissussa,nyt otin pukille ja perä ylös niin kaikki pinnat löysällä ja 1 poikki.Yllättävän äkkiä pääsevät löystymään.Nyt rengas irti ja korjaajalle ite en edes ala tekemään kun on aika varmaa että mun ammatti taito ei riitä siihen,

mojo kirjoitti:Itsellä just viikonloppuna alkoi Hertsikka kulkemaan ihan omia latujaan kun olin reissussa,nyt otin pukille ja perä ylös niin kaikki pinnat löysällä ja 1 poikki.Yllättävän äkkiä pääsevät löystymään.Nyt rengas irti ja korjaajalle ite en edes ala tekemään kun on aika varmaa että mun ammatti taito ei riitä siihen,

Joo; parempi antaa ammatilaiselle ( ennenkin hommaan syventyneelle) tehtäväksi
Sen verran omaa kokemusta että aikoinaan veteraanipyörän purettuani, oli aikomus vaihtaa uuset pinnat itse ! Katkoin ruostuneet pinnat pihdeillä pois, piirsin jonkinmoiset kuvatkin pinnajärjestyksestä paperille Että niinkuin IHAN varman päälle sitten homma ! Maalasin vanteet ja keskiön ja kun uudet pinnat postista tuli, levitin kaikki tarvittavat osat keittiön pöydälle innostuksesta kankeena lauantai-iltana !
Emäntä sanoi että tuutko kohta saunaan? Minä että pikku hetki; pistän tän homman vaan alulle ja sitten tulen...niimpä ,,
Alku meni hyvin; aloin pujotella pinnoja...sitten jossian vaiheessa alkoi homma tökkiä...eikä pelkästään vaimon saunaanhuutelun takia..alkoi jo tulla pujotteluunkin vaikeuksia ??
Sitten tajusin ettei tää homma voi mennä tällä systeemillä loppuun asti ?
Niimpä. Pitää tietää varmaan jotkut "perusasiat"?
Tarkoitushan olikin vaan pujottaa pinnat valmiiksi;
itse "rihtaamisen" olinkin aikonut viedä yhdelle kaverille tehtäväksi
Vaan niin kävi että sauna hiipui...jäin löylyittä..vaimokin otti herneen nenään...ja piti purkaa vielä kaikki tehty ja viedä seuraavana päivvänä koko pas*a sille kaverille
Ei se vaan minulta onnistunu, ei....
Kaikkee ei muuten tartte itse aina osatakkaan..joku muu aina osaa...ihan vaan vinkiksi !

ps..huomenna pitää omankin pyörän pinnat "kilistellä" ?