Harley-Davidson Club Finland

Suunnitelmissa kunnostaa tähtinavat ja vanteet. Timkeneille napojen laakerit jne. mutta millanen maalauskäsittely on kestävin kun on tarkoituksena värjätä navat ja vannekehät. Onko olemassa jotain 'muovituskäsittelyä' jota vois esim. napaan käyttää? Jostain syystä perinteinen maalaustapa ei tunnu kovin 'isältä pojalle'- ratkaisulta...

Pulverimaalaus
(..tai anodisointi )

Ehdottomasti pulverimaalaus. Omassa chop'n'roll -pannussa vannekehät pulveroitu punaisiksi eikä ottanut itseensä vaikka joutui pariin kertaan vääntämään rengasta uudelleen vanteelle ikivanhalla rengaskoneella.

Jos kerran lähdet sorvaamaan vanhaa tähtinapaa uusille laakereille niin miksi et samantien laita siihen kumisuojattuja urakuulalaakereita joita käytetään uudemmissa pyörissä?

Eipä tullut urakuulalaakeri mieleen, sitä kun jumiutuu vanhoihin konsteihin Onko heittää vinkkiä kataloogista ym.??

Yleensä kun tähtinapoihin on urakuulalaakereita koneistettu niin käytetään tavallisia millisiä laakereita. Niitä sitten saakin mistä vaan. Onpa yleensä laitettu vielä niin, että vetopuolelle kaksi pienemmällä ulkokehällä olevaa ja "tyhjälle" puolen yksi isompi.

Ne uudet tähtinavat mitä luetteloista saa, on varustettu noilla timken-tyylisillä kartiolaakereilla. Urakuulalaakeri ei ole niin tarkka oikeasta holkituksesta kun laakeri itsessään hoitaa päittäisvälyksensä kunhan väliholkki on vain tarpeeksi pitkä.

Kuulalaakerit on ihan hyviä, mut mä en laittais enkä laita enää niitä suojattuja ja kestovoideltuja. On meinaa aika lyhyt ikäisiä.
Niiden kumisuoja ei pidä vettä, eikä muutakaan skeidaa kovin hyvin ulkopuolella. Perinteinen stefa ja nipasta rasvaa silloin tällöin on luotettavampi. Aikoinaan laitoin suojatut lakrut eteen. Ne hajos parissa kesässä ja jossain lomamatkalla tietty. Sit laitoin perinteiset kuulalakrut ja stefat, niillä meni noin kymmenen vuotta, ja nekin vaihdoin vaan varmuuden vuoksi.
Ilmeisesti uusissa harrikoissa on niitä suojattuja. Sellaisesta "tuotekehittelystä" noi vetää johtopäätöksiä tehtaan linjasta valmistaa maailmanparhaita, lujia ja luotettavia m-pyöriä.

Kun kerran aloin paasaa, niin ihmettelen myös että mihin on hävinny kaikki rasvanipat vehkeistä. Kaikki laakerit olis paljon pitkäikäisempi, kun niitä vois voidella silloin tällöin. Esim. emäakseli, svingiakseli, pyöränlaakerit....
Se on tämän perkeleen kertakäyttökulutusajattelun tulosta. No joo....

Suosittelen kunnostusten yhteydessä laittamaan nipat ainakin noihin mestoihin, jos on tarkoitus säilyttää kyseinen pyöräyksilö itsellä pidempään.

Entäs mitäs maalia kannattaa käyttää Fatboyn tai vastaavien vanteiden maalaamiseen?
Huomasin omissa valuklimpeissä muutamia kiveniskemiä.Vaikka mopedi on ollut melkein 2 vuotta omistuksessani,niin vasta nyt pisti silmiin noiden kiveniskemien lisäksi todella veemäisen näköinen naarmu kehällä,joka on ilmeisesti entisen omistajan renkaanvaihdon yhteydessä raappima kolo
Pienellä kiillotuksella sen saa tietty hieman fiksumman näköiseksi,muttei pois koko naarmua.

Alumiinille käy hyvin sama pulverimaalaus kuin teräspinnallekin. Anodisointi on yksi hyvä vaihtoehto alumiinille mutta se vaatii ehdottoman hyvän pohjapinnan = ei naarmuja.

Jaa ei kestovoidellut kestä? Eihän nykypyörissä muita olekaan. Olen teollisuus hommissa vaihdellut niitä satoja ja mielestäni ne kestää todella hyvin. Motocrossi pyörissäin kestää miksei H-D:ssäkin

Kyllähän Hessu on siinä mielessä oikeassa, että varmasti suojaamattomat kestää paremmin kuin kestovoidellut kun niitä huolletaan säännöllisesti. Tämän päivän kuluttaja vaan tuppaa käyttämään tuotetta ilman mitään huoltoja niin kauan kuin se kestää. Tällaisessa käytössä kestovoideltu ja kumisuojattu laakeri on varmasti paras vaihtoehto. Paljon ajavalle kaverille joka purkaa, putsaa ja rasvaa pyöränsä laakerit ja muut liikkuvat osat säännöllisesti, saattaa tuo "perinteinen" laakeri olla huomattavasti pitkäikäisempi vaihtoehto. Siitä kun saa ne hiekat ja muut sinne kuulumattomat partikkelit poistettua helposti toisin kuin kestovoidellusta.

Emmä tiedä miks ne ei pidä vettä ja hiekkaa ulkopuolella ja kuluu parissa kolmessa kymmenessä tuhannessa. Sano sä.
Voisko Crossi pyörien navoissa olla vaikka jotkut peltiset pölysuojat vielä lisäksi. Ja kuinkahan paljon niihin tulee kilsoja koko ikänsä aikana.
Mä olen kokeillu niitä vaan HD:ssä kerran ja yhdessä BSA:ssa kerran.
Kulu molemmissa tosi nopeasti.

Teollisuuskäytöt on muuten aika huono esimerkki. Siellä on monasti, ei aina, paljon paremmat olosuhteet.
Hyvä esimerkki on ketjut. Tavalliset "teollisuusketjut" ei kestä ainakaan Harrikassa kun tuhat kilsaa ja on ihan paskana.

Paitövei, niitä kestovoideltujakin on niin monenlaisia. Eri tarkkuuksilla valmistettuja, eilaisilla ja erimäärällä rasvoja ym.
Koitas joskus laittaa jonkun nykyauton nokkahihnankiristäjään tavallinen
kestovoideltulakru ja kato kauan kestää. Tai älä laita. Mä voin kertoo...
pari tuhatta kilsaa. Mut kun ostat siihen tarkoitetun, niin sil vetää satkun.
En tiedä syytä näihin juttuihin, kaiken oon vaan ite kokeillu ja kantapään kautta oppinu.
Mut jos haluutte yrittää päästä halvalla ja kikkailla ja muutenkin tuntee ittenne tosi nokkeliks, niinku minä. Ni antaa mennä vaan.

Täytyy jatkaa vielä. Jäin miettii asiaa, ja otin nimim. SKF:n oman nimikko
kataloogin käteen. Siitä selvii että saman kokoisen suojatun urakuulalaakerin ja kartiorullalaakerin kantavuusluvut on dynaamisessa käytössä noin kolminkertaiset ja staattisessa jopa viisinkertaiset. Arvaa kumman hyväksi?
En tiedä merkkaaks nää arvot mitään, mutta vois kuvitella että jotain.

Kyllä Hessun sanoissa piilee totuutta. Pannussani oli orkkis tähtinapa ja se oli täysin kulunut. Yksi tuttu lupasi, että sorvataan semmoiset laakerit että kestää "vaikka kuuhun ja takaisin", napa sorvattiin ja laitettiin kolme (2 vetopuolelle) suojattua urakuulalaakeria. Kuuhun oli vaan lyhyt matka, 8 - 9 tkm:n jälkeen ulommainen laakeri "räjähti" täydessä vauhdissa, onneksi pysyin pystyssä. Päästiin nlkutellen Walkka-ajon kötinäpaikalle ja kun oli milliset koot niin sain hankittua uuden tilalle ja matka jatkui.
Oma moka oli kun luotin sorvaajan sanaan ja en rasvannut tai tarkistanut laakereita, räjähdyshetkellä ne olivat aivan kuivat, eli vesi kai sinne sisään oli päässyt.
Mitäs Hessu muuta? Pääpointit jäi mieleen keinuvippapohdiskeluista, näin selvinpäin mietittynä vipan hitsaaminen aika riskialtista. Miten ois venttilin työstäminen syvemmälle kanteen? Ainakin ohjurin kuluminen pitäisi vähentyä, eli vipan liikerata ei aiheuttaisi niin paljon vääntöä. Silloin virtaukset heikkenee, mutta niiden kautta tuleva tehohäviö on marginaalista??

Voihan voihan. Itellä on laitettu tympeän japsikyykyn takavanne, joka tietenkin sisältää nämä urakuulalaakerit. Lakrujahan on 3 eli vetolevyssä 1 ja vanteen molemmin puolin tietty. Nytpä herääkin kysymys, kun aiemmin ei ole kiinnostanut, pitäiskö näitä laakereita miten tiuhaan vaihdella, ettei tien päällä tarvis alkaa asentamaan. Pyörä kuitenkin painaa 100 kiloa enemmän kuin vanteen lähde... Joku keskiarvohan saattais löytyä muiden kokemuksista.

Muistelen etta ne 2 kertaa kun olen japsi kyykyn laakereita vaihtanut on pyorilla ollut kilsoja 50-60 tuhatta.