Harley-Davidson Club Finland

Saattais olla käyttöä HD:n yhteydessä hyvän palamisen todentamiseen jollain tarkemmalla menetelmällä kuin pakoputken savuista kattomalla.

Onko kellään käyttökokemuksia esim Lamda-antureista ja mittareista jotka vois ruuvata pakokäyrän kylkeen(sisälle) ja mitata palamistuotosta mopon liikkuessa. Vois kuvitella että tuolloin myös kuorman vaikutus vaikka nakutukseen tulis paremmin esille, jotta johtuuko kilke seoksen palamisen puutteista vai muista tekijöistä?

Ideana olis siis tutkia arvoja ajossa kun omaa dynoa ei ole tullut hankittua. Olen antanut itselleni kertoa että mm autoihin ko laitetta olis jostain saatavina kohtuulliseen hintaan (1000-2000mk)? Tuollaisella toimivalla laitteella saattais olla käyttöä tallilla jolloin siitä hyötyis useampikin virittelijä.

Jossain on ollu joskus tarjolla myös jotain rakennusohjeita ko mittareista, mutta niissä kerrotaan että käy romikselta hakemassa auton lamda, mutta mikä? Pitäis olla melko vaatimattoan kokonen mötikkä jotta ois käyttöä ja käyttölämpötilat ja muutkin arvot pitäis saada kohalleen jotta ko laite toimis oikein.

Teknisesti tuntuis että oikealla mittarilla varustettu valmis laite toimisi luotettavammin kuin pelkillä ledivaloilla toimiva karkeampi malli? Mitä ko mittari mittaa, eli mikä on mittayksikkö ja missä toleransseissa arvo on ok? Vai onko laitteesta riippuvainen mittayksikkö? (Voltteja?)

Onko Lamda ainoa tekninen suure jota kannattaa pakokaasuista mitata?

Aihe saattaat tulla laajemminkin ajankohtaiseksi viimeistään sitten kun EU-laittaa meidän mopot syyniin johonkin tirektiiviin veroten.

Talviterveisin kaasuttelija (ei katsastusmies)

Lamda vehkeet on hyvä tapa säätää seokset kohdalleen. Anturi maksaa noin 200-300 markkaa, Autometerin mittari joka on laadukas 500-600 mk.
Ledi näyttö on ihan jees. Tarkkuus riittää hyvin. Se ei mun ymmärtääkseni
oikeen jeesaa tohon nakutus asiaan, koska se näyttää vain palaneen seoksen arvoja. Nakutus taas johtuu niin monesta asiasta. Ongelmat on mm. kierreholkin hitsaus putkeen. Kun sen hitsaa niin kierrereikä supistuu ja anturi jumittaa. Pitäis päästä avaamaan tapilla uudestaa, mutta harvalla on M18x1.5 kierre tappi. Toinen ongelma on mittarin näytön ymmärtäminen eri tilanteissa. Moottorijarrutus, tasakaasu, kiihdytys, mm. Sitä kandee kysyy kavereilta jotka on käyttänyt anturia, siten kun se on ajankohtaista.
Ps. Jos ja kun käyttää yksi piuhaista anturia niin kandee vetää yksi ylimääräinen maadoitusjohto anturilta suoraan mittarille, varsinkin jos on kumityynykone.

Lambdan mittaus on jees homma.

Ite anturihan toimii silleen että se tuottaa jännitteen, jota käytetään signaalina seoksen käynnin aikaiseen toteamiseen.

Anturin toinen pää on pakoputkessa ja toinen pää on putken ulkopuolella
ja kun pakokaasun joukossa on jäännöshappea (anturin molemmat päät hapessa) ei anturi tuota jännitettä. Kun taas pakokaasun seassa ei ole happea tuottaa anturi noin 1V jännitteen. Mittausta pelkällä anturilla vaikeuttaa se että jännitekäyrä näiden ääripäiden välillä ei ole lineaarinen seoksen suhteen.

Pitää siis selvittää anturin jännitearvo eri lambda-arvoilla etukäteen, jonka jälkeen näyttölaitteeksi riittää pelkkä yleismittari (mielellään min/max arvojen tallennuksella)

Lambda >1 tarkoittaa laihaa seosta (joka nostaa palamisen loppulämpötilaa ja sitäkautta lisää itsesyttymistaipumusta (ja osittai nakutusta), polttaa venttiilejä, lisää typenoksidipäästöjä sekä nostaa sytytyksen läpilyöntijännitteen tarvetta = voi aiheuttaa sytytyskatkoksia varsinkin mekaanisesti katkotuissa ensiöpiireissä koska kosketuskulma on vakio rpm riippumatta ja ensiöpiirin varaus jää tämän takia lyhyeksi isoilla kierroksilla.) Lisäksi laiha seos syttyy / palaa hitaammin kuin rikas jolloin toisiopiirissä pitää riittää kapasiteettia myös riittävän pitkän paloajan pitämiseen kipinälle.

Lambda 1 taas on ihanne autopuolella ja pääasiassa vain siksi että katalysaattorin pelkistys ja hapetus ominaisuudet pelittää vain hyvin kapealla lambda alueella. Se ei ole tehollisesti lähelläkään parasta suhdetta.

Lambda<1 menee rikkaan puolelle ja tehollisesti paras seos löytyy 0,9 molemmin puolin riippuen moottorin muista ominaisuuksista.

Ite tekisin työkalun säätöä varten siten että anturia ei asennettaisi kiinteästi putkeen vaan sille tehtäisiin taipuisa varsi klipsikiinnityksellä jonka avulla se saadaa työnnettyä riittävän syvälle pakoputkeen. Anturin happipäähän liitettäisiin joko taipuisa teräspunoletku tai putki jonka avulla happi saadaan kuljetettua anturille puhtaasta ulkoilmasta. Signaalijohto täytyy vetää myös suojassa ettei se sula putkeen tai kaasuihin.

Anturin "kalibrointi" voitaisiin suorittaa laadukkaan 4-kaasutesterin kanssa tyhjäkäynnillä ja tyhjäkäyntiseosta muuttelemalla eli mikä lambda on mikäkin jännite.

Tätä vois kokeilla...nyt tarvii lopettaa pomo tulee.

johon törmäsin "mopopojan harrikkasivuilla"
http://www.nic.fi/~puukkop/hd/

Siellä oli linkki tuon kwaakun sivuille viittaamaan ohjeeseen

http://www.markvanderkwaak.com/dbbp/tech-tips/mm.html

Mulla on ollut muutaman vuoden K&N monitori, jossa on ruma neliskanttinen ledinäyttö (muutama punainen, keltainen ja vihreä tolppa) ja lamda kierteellä pakoputkessa. Laite näyttää kohtuullisella tarkkuudella ja tarkoitus oli vain estää ruiskun laihalla olo silloin kun vaihdoin S&S 113 koneen. Ruisku on Whitek ja laitoin siihen isommat injektorit ja koko aluetta vähän rikkaammalle. Pakoputki on V&H Propipe. Laite näyttää lämmettyään liian rikasta seosta silloin kun tehoa on eniten ja matka-ajossa tuntuu, ettei näyttöä laihalle saakaan eli persetuntumalla tässä silti loppujen lopuksi ajellaan, turvallisella puolella kuitenkin. Ruiskuhan ei anna bensaa enemmän vaikka virtaus kasvaa, kaasari on turvallisempi. En oikein tiedä onko seos sitten vähän rikkaalla tosiaan vai onko S&S:n palotila semmoinen, että tykkää siitä. Tyhjäkäynnin seoksen kun säädän niin se tuntuu olevan just siinä missä pitäiskin. "Kiihdytyspumpun" säädin niin ettei mene laihemmalle kun kaasutan.
Vehkeen ostin MecTecistä Kalixista, maksoi vähän yli 1000 mk muistaakseni, puh. +4692379090.