Harley-Davidson Club Finland

Mitä huomioitava ostaessa HD XL 1000 1977? tärinä peli ym ???

Tuohon kysymykseen on vaikea antaa tyhjentävää vastausta. Itsellä on ollut 1977 XLCH, ei se mikään täristäjä ollut vaan varsin sporttinen menopeli. Rinnakkasmalli on XLH, jossa sähköstartti.

Pyörällä on íkää yli 30 vuotta ja mahdollisesti monta omistajaa. Ja siinä on suurin vaara, mitä ja miten he kaikki ovat jälkensä pyörään jättäneet.

Mitä alkuperäisempi pyörä, sen parempi. Muuten ei sen kunnosta pääse selville kuin kuuntelemalla, ajamalla ja katselemalla. Hyvä, jos saa jonkun enempi Rautapäätä tuntevan mukaan.
Valmistenumerot pitää stekata ja verrata papereihin.
Savuttaahan se ei saa, muuta kuin käynnistettäessä, ehkä. Rautis sälkättää lämpimänä, mutta ei kolista eikä kalkata.
Kytkin saattaa irrottaa paikallaan ollessa hyvin tai sitten ei. Vaihteiden pitää kuitenkin mennä ajossa hyvin päälle ja pysyä päällä.
Lataus selviää mittaamalla, latausjänneite n. 13,7 VDC.

Pyörän laakerit, takahaarukan laakerit, jne....mutta vanha, mikä vanha, ei siltä voi uuden ominaisuuksia vaatia, mutta parempi katsoa kuin katua.
Hinta/laatusuhde sitten ratkaisee kannattaako.

Nyt puhutaan yli kolmekymmentä vuotta vanhasta pyörästä. Jos ei ole mitään aikaisempaa kokemusta HD:sta niin vaikea sellaisesta on kattavaa ostajan opasta laatia. Jos vaan mahdollista niin ota joku asiasta ymmärtävä kaveriksi mukaan.

Ihan yleisilmeestä pystyy tietysti päättelemään jo paljon - onko pyörää koskaan pesty, missä kunnossa renkaat ja muut kulutusosat on, onko sähköt "ihan itse" tehty, vuotaako laite tolkuttomasti öljyä, pitääkö se asiaan kuulumatonta mekaanista ääntä jnejnejnejne...

Samalla täytyy kuitenkin muistaa että rautapää pitää usein pientä mekaanista kilkatusta ja öljyvuodot niissä ovat enemmän kuin tavallisia. Mikä on sitten poikkeavaa? Siihen tarvitaan sitä asiantuntijaa joka on toivottavasti saanut kannuksensa jossain muualla kuin esson baarissa.

Edit: Oltiinkin näköjään Kokkosen kanssa samaan aikaan asialla...

Katso, ettei lohkoja ole hitsailtu. Omistamassani ensimmäisessä motskarissani, Rautiaisessa, oli joskus laatikon sisäkalut tulleet kurkistelemaan auringonpaistetta. Aiheutti kohtuuttomasti vaivaa, kun ei olleet tiivistepinnat, pääakselin linjahoonaukset yms. suorat. Vaihteisto on noissa kai se heikoin lenkki.

Öljynkierto yläkertaan oli myös aika vaisua. Pumppu uusittiin, kiertoa kampiakselille kuristettiin, mutta ei niin ei. Vakio-öljysudilla ei toiminut ollenkaan, työnsi ulos korkin välistä, kun ei jaksanut painaa paluuöljyä sudin läpi.

Vaihteiden on pysyttävä päällä rivakoissa(kin) kiihdytyksissä. Kytkin vaatii ajoittaista(!) säätöä, ja jos sitä on laiminlyöty, poikii se jatkossa vaihteisto-ongelmia. Harrastamaan pääsee varmasti, mutta se ei varmasti tässä olekaan pointti. Sporttisia pyöriä, kun antaa kiekkaa kunnolla.

Nämä ovat omia kokemuksiani, tuon ikäiset pyörät ovat yksilöitä, joten tarkaan kannattaa tutkia ennen ostoa.

Kaikki tuon ikäiset ovat yksilöitä, kuten Kokkonen sanoi: mitä alkuperäisempi sen parempi, paperit ja numerot tulee olla samat.
Yleesä sähköt on "korjattu" pilalle, ovat kyllä niin yksinkertaiset että sen ei pitäisi olla ongelma. Suosittelen ottamaan mukaan kaverin jolla on kokemusta nimenomaan rautapäästä.