Harley-Davidson Club Finland

Lähipiiristä löytyy metallialan artesaaneja muusikkoja perinteisemmässäkin muodossa, kiehtoisi teettää osa jos toinenkin seppien toimesta. Muistuuko mieleen onko käytetty aiemmin kys. menetelmällä loihdittuja osia? Arveluja kestävyydestä?

Indian Larryhan käytti jonkin verran noita rungoissa ja erinäisissä koristeosissa.

Billy Lanellakin muistan nähneeni ainakin taotut jalkakontrollit.

Kestäähän nuo billetalumiinirimpulatkin niin miksei sitten perinteinen rautakin.

Se on takomisen yhteydessä helppo vaikka karkasta, jos tarvetta on.

Juvakka kirjoitti:Se on takomisen yhteydessä helppo vaikka karkasta, jos tarvetta on.

Alkuperäseen kysymykseen vaikea sanoa, kun ei oo puhetta osista. Mutta äkkiseltään kun funtsii, niin sellasia osia, mitä mun mielestä vois olla taoksia, niin kyllä kestää.

Mut toi karkaisu? Siis tollanen tavallinen teräs, vaikka esim. ns. lattarauta.
Sitähän ei pysty kovinkaan helposti karkaisemaan. Punaseksi kuumentaminen ja veteen heittäminen ei koveta sitä yhtään. Ainut konsti millä se onnistuu ja kylläkin sepät on käyttänyt satoja vuosia, on laittaa kappale niin ison hiilikekälä kasan sisään, että osa peittyy kokonaan. Pitää sitä siellä tuntikausia ja sit kastella. Sillon sen pintaan siirtyy sen verran hiiltä että pinta vähän kovenee. Siihen saa epämääräisen muutaman kymmenesosa millin paksuisen pintakarkaisun. Huonon sellasen. Mikään kaasupilleillä kuumentaminen ei sitä saa aikaiseksi.

Tän voi jokainen ite kokeilla jos ei usko, koska yleinen luulo on väärä.
Kuumentaa punaseksi latan pätkän ja heittää vodaan. Pora ja viila pystyy siihen ihan samalla lailla.

Yleensä myös kuulee, että "kyllä se kovenee. Kun vaikka hitsaa..."
Se taas johtuu siitä että puikko-, mig-, tig lisäaine (esim OK48) on niin seostettuaterästä jotta hitsaus tapahtuma helpottuu että se hitsi kovenee. Jopa, vaikka sitä ei jäähdytä vedellä. Se niin sanotusti erkaumakarkenee.
Mutta, kun vetäsee tigillä tai happi-asetyleenillä pellit toisiinsa kiinni ilman lisäainetta. Sauma on aivan pehmeä:


Toisaalta sellasen kappaleen lujuus ei siitä lisäänny yhtään, joten en ymmärrä hyötyä.

Kromimoly ja monet muut erikoisteräkset on sitten eriasia. Ne kun karkaistaan, niin lujuus ja kovuus kasvaa samassa suhteessa tiettyyn pisteeseen asti. Sen ominaisuuden hienous on siinä että kovuuden mittaaminen kappaletta rikkomatta on helpompaa, kuin lujuuden.
Joten taulukosta kattomalla tietää kuinka lujaa kama on, kun on mitannu kovuuden.

Et sillee...Tuliks pädettyä taas tarpeeks?

Hessu kirjoitti:

Juvakka kirjoitti:Se on takomisen yhteydessä helppo vaikka karkasta, jos tarvetta on.

Tän voi jokainen ite kokeilla jos ei usko, koska yleinen luulo on väärä.
Kuumentaa punaseksi latan pätkän ja heittää vodaan. Pora ja viila pystyy siihen ihan samalla lailla.

Toisaalta sellasen kappaleen lujuus ei siitä lisäänny yhtään, joten en ymmärrä hyötyä.

Tätä kokeiltiin (vahingossa) aikoinaan koulussa kässä-tunnilla. Tein jotain takojuttua lattaraudasta ja se kappale kuumennettiin aina ahjossa punaiseksi ennen takomista. Taottiin kunnes jäähtyi ja uudelleen ahjoon.
Kerran päästin kappaleen jäähtymään liikaa taottaessa ja se sälähti kappaleiksi kuin lasi Harmitti kun meni useamman tunnin duuni roskikseen... vieläkin muistan vaikka on jo yli 25 vuotta tapahtuneesta.

Eli jonkinlaista karkaistumista oli ilmeisesti tapahtunut, koska metallista oli tullut niin kovaa ja haurasta, ettei kestänyt iskuja. Mutta kappaleen lujuus ei ainakaan ollut lisääntynyt, päinvastoin...

Don Quijote kirjoitti:

Hessu kirjoitti:

Juvakka kirjoitti:Se on takomisen yhteydessä helppo vaikka karkasta, jos tarvetta on.

Tän voi jokainen ite kokeilla jos ei usko, koska yleinen luulo on väärä.
Kuumentaa punaseksi latan pätkän ja heittää vodaan. Pora ja viila pystyy siihen ihan samalla lailla.

Toisaalta sellasen kappaleen lujuus ei siitä lisäänny yhtään, joten en ymmärrä hyötyä.

Tätä kokeiltiin (vahingossa) aikoinaan koulussa kässä-tunnilla. Tein jotain takojuttua lattaraudasta ja se kappale kuumennettiin aina ahjossa punaiseksi ennen takomista. Taottiin kunnes jäähtyi ja uudelleen ahjoon.
Kerran päästin kappaleen jäähtymään liikaa taottaessa ja se sälähti kappaleiksi kuin lasi Harmitti kun meni useamman tunnin duuni roskikseen... vieläkin muistan vaikka on jo yli 25 vuotta tapahtuneesta.

Eli jonkinlaista karkaistumista oli ilmeisesti tapahtunut, koska metallista oli tullut niin kovaa ja haurasta, ettei kestänyt iskuja. Mutta kappaleen lujuus ei ainakaan ollut lisääntynyt, päinvastoin...

Nää on niitä mistä ne legendat syntyy. Sitä tuli sit otettua maikalta tietämättä joku teräsviivotin tai joku muu työkalu, mita aloit takoa.

Kun se karkeminen yleensäkin vaatii sen erittäin nopean jäähdytyksen.

Juu, kyllä miulle on tuttuja nuo karkaisuun liittyvät jutut mistä Hessu tuossa mainitsi...
Otaksuisin, että kouluja käyny hemmo (artesaani) osaa kuitenkin valita oikeat materiaalit oikeaan käyttötarkoitukseen.

Juvakka kirjoitti:Juu, kyllä miulle on tuttuja nuo karkaisuun liittyvät jutut mistä Hessu tuossa mainitsi...
Otaksuisin, että kouluja käyny hemmo (artesaani) osaa kuitenkin valita oikeat materiaalit oikeaan käyttötarkoitukseen.

Itse tulee laitettua kaikkea mitä käteen sattuu osumaan (metalleita mitään tietämätön metallimaikan poika). Lonkalta heittäisi että kyllä ne osat kestää... Kunhan valaisee niitä artisaaneja siitä tosiasiasta, että nämä pelitä täristää...

Missään kohti ei vissiin ole mainittu mitä osia tämä alkuperäinen kysyjä siitä takoraudasta haluaisi tehdä ?

Mopopoika -65 kirjoitti:

Juvakka kirjoitti:Juu, kyllä miulle on tuttuja nuo karkaisuun liittyvät jutut mistä Hessu tuossa mainitsi...
Otaksuisin, että kouluja käyny hemmo (artesaani) osaa kuitenkin valita oikeat materiaalit oikeaan käyttötarkoitukseen.

Itse tulee laitettua kaikkea mitä käteen sattuu osumaan (metalleita mitään tietämätön metallimaikan poika). Lonkalta heittäisi että kyllä ne osat kestää... Kunhan valaisee niitä artisaaneja siitä tosiasiasta, että nämä pelitä täristää...

Mitenkään pilkkua takomatta niin se käsityöläisen ammattinimike on (kuten alussa mainittiin) artesaani.

Ja onhan noita taottuja osia käytetty kaikenmailman höyryjyristimissäkin.

Aihetta hieman sivuten, Keski-Suomessa on jo 70-luvulla rakennettu 1973 Shovel, jossa on käytetty erittäin paljon messinkilevystä väännettyja ja kaiverrettuja osia.

hemuli kirjoitti:Missään kohti ei vissiin ole mainittu mitä osia tämä alkuperäinen kysyjä siitä takoraudasta haluaisi tehdä ?

Esim. hoijakka, takaloksun tukirauta keskinavasta lokarin takaosaan, em. kombinaatio, siirtosarjat tai jalkatapit yleensä, strutsit...

Ideaa toteutettiin "American Chopperissa"..niin ne paksut veljekset ja se mursu joka käy niille aina välillä sieltä kopista möykkäämässä. Taottivat jollakulla sepällä , oliko se Jay Lenon pyörään just jotain lokarin tukirautaa ja sissybaria. Siinäpä ammattimiehelle hyvä liike-idea.
T: Jyrpä

Don Quijote kirjoitti:
Eli jonkinlaista karkaistumista oli ilmeisesti tapahtunut, koska metallista oli tullut niin kovaa ja haurasta, ettei kestänyt iskuja. Mutta kappaleen lujuus ei ainakaan ollut lisääntynyt, päinvastoin...

karkaisun ideahan lienee se, että lämmetessä muuttuneet molekyylirakenteet ei ehdi palautua nopean jäähtymisen vuoksi. sitten pittää kappale lämmöllä päästää, että saadaan kovuus ja lujuus sumplittua sopivaks. ei varmaan onnistu monelta opettajaltakaan enää nykypäivänä. varmaa on että tako-osat kestää saman ellei enemmän kuin valuplötit.