HÄKSÄTTIMIEN MÄÄRÄ
HÄKSÄTTIMIEN MÄÄRÄ
Tulipahan töissä puheeksi,että paljonkohan näitä puolivalmisteita on 100 vuoden aikana valmistettu? Tämänkin on joku tietysti kaivanut jostain esiin ja vois kuvitella,että tarkkaa lukua ei edes ole olemassa,mutta jos joku tietäs edes suuntaa antavaa lukua,niin olisin syvästi kiitollinen.Sais duunissa tämänkin väittelyn poikki...
Eräässä historiikissa joku jehu arvioi, että vuoteen 1998 mennessä härräköitä olisi valmistettu noin kolme miljoonaa kappaletta. Sen jälkeen vuosittaiset valmistusluvut ovat nousseet vuosikertomuksen (ks. tehtaan sivut) mukaan 200 000 kappaleen paremmalla puolen, ollen vuonna 2002 noin 263 500 kpl. Siten neljä miljoonaa lienee ylitetty.
Tiedä sitten onko muinaisissa luvuissa mukana Aermachi-tuotanto: esim. yksmukiset, moottorikelkat ja golf-kärryt (voi sammakon nahka!, oisko ollu vielä leivänpaahtimetkin?), mitä 1970-luku suolti osana AMG-konsernia.
Ottaen huomioon, että muinaisissa tuotantoluvuissa on mukana aika reippaita toimituksia ameriikan sotakoneelle ja poliisille, ei siis hyötykäyttöön tai harrastajille, niin voidaan todeta, että nykytuotanto on volyymiltaan pitkään historiaan nähden todella vankkaa. Omistajilleen homma on myös very big bucks!
Tietenkin jos huomioidaan se tosiasia, että jokainen mopo täytyy rakentaa teknisistä ja tyylillisistä syistä uusiksi vielä toiseen kertaan (jopa useamminkin), niin luvut ovat moninkertaiset, höh-höh!
Tuosta omituiselta vaikuttavasta AMG-periodista sen verran sivujuoneen, että vaikka tuotemerkkiä käytettiin ties minkälaisissa laittehissa eikä H-D:n omankaan perinteisen tuotteen laatu ollut häikäisevä saatikka myyntimäärät, niin eräiden arvioiden mukaan koko puulaaki olisi kuollut ilman ison monialakonsernin massaa. Onneksi H-D:n väki sentään älysi kalastautua sittemmin omille teille.
Tiedä sitten onko muinaisissa luvuissa mukana Aermachi-tuotanto: esim. yksmukiset, moottorikelkat ja golf-kärryt (voi sammakon nahka!, oisko ollu vielä leivänpaahtimetkin?), mitä 1970-luku suolti osana AMG-konsernia.
Ottaen huomioon, että muinaisissa tuotantoluvuissa on mukana aika reippaita toimituksia ameriikan sotakoneelle ja poliisille, ei siis hyötykäyttöön tai harrastajille, niin voidaan todeta, että nykytuotanto on volyymiltaan pitkään historiaan nähden todella vankkaa. Omistajilleen homma on myös very big bucks!
Tietenkin jos huomioidaan se tosiasia, että jokainen mopo täytyy rakentaa teknisistä ja tyylillisistä syistä uusiksi vielä toiseen kertaan (jopa useamminkin), niin luvut ovat moninkertaiset, höh-höh!
Tuosta omituiselta vaikuttavasta AMG-periodista sen verran sivujuoneen, että vaikka tuotemerkkiä käytettiin ties minkälaisissa laittehissa eikä H-D:n omankaan perinteisen tuotteen laatu ollut häikäisevä saatikka myyntimäärät, niin eräiden arvioiden mukaan koko puulaaki olisi kuollut ilman ison monialakonsernin massaa. Onneksi H-D:n väki sentään älysi kalastautua sittemmin omille teille.
Vaikka AMF kausi ei tuotteiden ja tuotekehityksen kannalta ole välttämättä kovin "kunnialllinen", niin osittain sen ansiosta H-D:n tehdas pelastui melko varmalta konkurssilta.
Toinen merkittävä tekijä joka piti tehtaan pyörimässä on tietysti uskollinen harrastajakunta. H-D oli jo -70 -80 luvulla noussut tavallisesta käyttöpyörästä elämäntavaksi ja sillä oli jo oma uskollinen asiakaskuntansa. AMF ilmeisesti jossain määrin tajusi tämän eikä huonoista talousluvuista ja vanhentuneesta tuotantotekniikasta huolimatta poistanut veekakkosia kokoonpanolinjalta.
Tämä harrastajakunnan merkitys usein unohdetaan virallisissa historiikeissä. Harva valmistaja on säilynyt sen takia että harrastajat haluavat ostaa hiukan huonolaatuisia ja ajastaan jäljessä olevia (-70 ja -80 luvulla) kulkupelejä vaikka laadukkaampia ja halvempia olisi ollut saatavissa.
Eli pieni kiitos niille ruohonleikkureille ja moottorikelkoille pitänee antaa. Ja onhan ne erikoisia keräilykappaleita tänä päivänä.
Toinen merkittävä tekijä joka piti tehtaan pyörimässä on tietysti uskollinen harrastajakunta. H-D oli jo -70 -80 luvulla noussut tavallisesta käyttöpyörästä elämäntavaksi ja sillä oli jo oma uskollinen asiakaskuntansa. AMF ilmeisesti jossain määrin tajusi tämän eikä huonoista talousluvuista ja vanhentuneesta tuotantotekniikasta huolimatta poistanut veekakkosia kokoonpanolinjalta.
Tämä harrastajakunnan merkitys usein unohdetaan virallisissa historiikeissä. Harva valmistaja on säilynyt sen takia että harrastajat haluavat ostaa hiukan huonolaatuisia ja ajastaan jäljessä olevia (-70 ja -80 luvulla) kulkupelejä vaikka laadukkaampia ja halvempia olisi ollut saatavissa.
Eli pieni kiitos niille ruohonleikkureille ja moottorikelkoille pitänee antaa. Ja onhan ne erikoisia keräilykappaleita tänä päivänä.