Mielipiteitä kaivataan

[Vallu]

Tölikässä syntyneenä voin valistaa, että ratikan synonyymi on SKURU! Käyttäkää sitä niin ei tuu sekaannuksia

[Elina]

Ja yhtäkkiä ponnahti myös mieleen että naiset ajelee myös Fat Boy nimisellä kulkineella ihan pois tiekseen ja se painaa jotain 330kg lehtitietojen mukaan......? että sikäli suhteellista tämä paino.

[Fxsts03]

Ja yhtäkkiä ponnahti myös mieleen että naiset ajelee myös Fat Boy nimisellä kulkineella ihan pois tiekseen ja se painaa jotain 330kg lehtitietojen mukaan......? että sikäli suhteellista tämä paino.

Minna voipi varmaan antaa tähän painavan kommenttinsa

[-Harikka-]

.

[tonenili]

Itse aloittelin aikoinaan Sportilla ja vaihdoin lyhyemmät iskarit, kun kundit naljaili että pitäis ottaa lypsyjakkara mukaan kun pysähtyy ( pituutta oli noin 155 cm silloin) Erittäin hyvä ensi pyörä ja vieläkin on ikävä sitä kun ajelee hiekkateitä, oli meinaa ketterä.

Pituutta ei noista ajoita ole tullut kuin muutama sentti eli pätkäksi olen jäänyt tai vajaamittaiseksihan nuo toiset väittää (158cm hattu päässä). Silti nykyään pörisen Softaililla ja siitä ei ole vaihdettu kuin penkki. Pitää vaan valoissa muistaa pysähtyä uran pohjalle eikä jäädä kiikkumaan siihen harjanteen päälle.



Ei muuta kuin sisukkaasti harjoittelemaan.......

[Minna&FatBoy]

*köh köh*

Johtopäätös:
olen typerä ja edesvastuuton

Silti:
olen yhä hengissä
en ole vielä kipannut...
(paitsi sen autokoulun pyörän se kaatui, minä en )
No okei, melkein kippasin viime keväänä moponi pihassa paikallaan... Persjalkainen kun olen...

Ostin v.2004 ensimmäiseksi pyöräkseni, ilman minkäännäköistä kokemusta, uuden Fat Boyn, omapaino rekisteriotteessa 320 kg. Kävin autokoulun (tuplana, ellen jopa enemmän...) Olen sen verran nuori, etten saanut B-korttiin "ilmaista" A:ta vaan se piti ajaa erikseen.

Ovat kuulemma pidentäneet "A:n lisääjien" opetusta ja hyvä niin.
3 vuotta sitten ison A:n opetus sisälsi
PERÄTI 2 tuntia (!) käsittelyharjoittelua ja 1 tunnin (!) liikenneajoa.
Jokainen muodostakoon oman mielipiteensä tuon ajan tehokkuudesta...

Oikeastaan voisin näin jälkikäteen viisastella, että ei Fat Boy ihan välttämätön hankinta ole aloittelijalle. Sportti on suunnilleen 100 kiloa kevyempi, tosin myös ärhäkämpi liikkeissään, fättärillä kun on maisemajunan vikaa

Eipä näissä jumalattomia tehoja ole, mutta ei jäädä jalkoihinkaan. Ei tarvi koheltaa ja kuitenkin paukkuja piisaa enemmän kuin Suomen laki sallii ja lääkäri määrää. Ihmettelin kun myyjä niin kovasti halusi tehdä kanssani kauppaa, vaikka kerroin ettei ole ajokorttia saati kokemusta. Kukaan muu sitä mulle tuskin olisi myynyt.
(Osuipa silmiini uusi 600cc CBR Honda. Se painaa puolet fättäristä ja tehoa on tuplasti. Olisiko se sopiva aloittelumopo? Eikö?)

Ensimmäisenä kesänä pelkästään Kalajoen päärallireissulla tuli 3 läheltä-piti-tilannetta, ihan vain siksi, etten osannut jarruttaa.

Jotenkin on semmoinen tunne, että sinä Pippuri olet päätöksesi tehnyt jo .
Hanki se pyörä mistä pidät, käy ajo-opetuksessa just niin kauan että tiedät pärjääväsi moposi kanssa. Ja sen jälkeen opettele ajamaan sitä mopoasi. Ja jarruttamaan varsinkin, se on paljon vaikeampaa kuin ajaminen.

Juma, näin pitkä juttu ja tähän aikaan, ilman ainuttakaan neuvoa antavaa.

[affe]

Pitää vaan valoissa muistaa pysähtyä uran pohjalle eikä jäädä kiikkumaan siihen harjanteen päälle.

Toinen muistettava paikka on huoltoasemat. Siellä kun on aika hyviäkin kallistuksia kaivojen suuntaan. Vaimo kippasi Bulunsa tuossa lähi Shellin pihassa ja vieläkin kuulemma tulee inha olo kun ajattellee... Eli ajatus mukana koko ajan, sillä selviää... ehjänä

Affe

[BB-883]

Terve
Kirjoitan vaimoni puolesta, kun hän surffailee enempi muilla foorumeilla...
Hän aloitti moottoripyöräharrastuksen avomiehensä ( allekirjoittanut ) innostamana omasta aloitteestaan HonDa VT 600 mopedilla Aikaisempaa ajokokemusta oli pappa Tunturilla yksi ladon seinään ajo.
Seurasi elämäni kymmenen jännitävintä kesää jännittäviä tilanteita ja kipinöitä jalkatapeista ja peileistä ... kunnes H-Sunrisessä (maksamaton mainos) oli vuonna 2002 "sievä" 2001 883 Sporster, mikä oli pakko ostaa, ettei muut ehdi ensin.
Tämän jälkeen ei ensimmäistäkään kaatumista ole tapahtunut Vaimon mukaan Sporster on erinomainen ajaa ja paljon parempi kuin HonDa ( tämänhän jo kaikki tiesivätkin )
Suosittelen Sporsteria erittäin lämpimästi aloittelevalle motoristille. Konstailematon, mutta kuitenkin luonnekas pyörä, jolla kokeneempikin kuski ajaa mielikseen.
Osta hyvä immeinen se Sportti ja naati elämästäs...
ps: Sain juuri oman -91 Sportin "tulille" puolentoista vuoden telakoinnin jälkeen ja tuntui siltä, että Dyna menee myyntiin...

[s&s]

ps: Sain juuri oman -91 Sportin "tulille" puolentoista vuoden telakoinnin jälkeen ja tuntui siltä, että Dyna menee myyntiin...

Et ole yksin, mäkin olen nykyään hurahtanut tohon sporttiin, saattaa olla et springerin ajot jää tänä kesänä aika vähiin... Todennäköisesti rallireissut joutuu kuljetuskapasiteetin vuoksi ajelemaan springerillä, mut muut ajot menee kyllä sportilla ja naama muikeana

[Blues Guitar]

Kahdessa uusimmassa TM lehdessä on ihan asialliset jutut moottoripyörän käsittelystä, mm. ohjaamisesta ja jarruttamisesta.

[Sipuli]

Mielenkiintoinen keskustelu! Itse taistelin saman asian kanssa v. 2001, kun kyllästyin pannun takaritsalla istumiseen. Olisin halunnut jotain "pienempää" pyörää, mutta parempi (vai pahempi) puoliskoni jyrkästi ilmoitti, että meidän pihassa on tilaa vain yhdenmerkkisille pyörille. 883 sportti oli tarkoitus hankkia, mutta 1200:n kotia tuli kuskattua.

Itsekin olen huikeat 158 cm pitkä ja ajokokemus on muutama retki teini-ikäisenä kavereilta pöllityillä mopoilla. Kuulun siihen ikäluokkaan (39 v), joka sai kaupan päälle A:n korttiinsa. Harjoittelin ajamaan siten, että istutin puoliskoni takaritsalle antamaan neuvoja. Pariko päivää jaksoin ja totesin, ett kyl mä tän ite hanskaan. Siitä se sitten lähti, kymppitonni vähintään on täyttynyt joka kesä... ja kolmena ekana kesänä ajoin siten, että vain varpaat ylettyi maahan, eikä kaatuminen ollut lähellä milloinkaan. Ajoin varovasti ja tuuppasin itseni aina liikennevaloissa yms. paikoissa uran pohjalle. Alussa tuli läheltä piti tilanteita (melkein peräänajo) pari kertaa, kun meinasi tuo jarruttaminen jäädä liian myöhään

Sitten vähän madallusta (keulakulman muutos, matalat iskarit, matalan profiilin rengas) ... ooola-laa ja tassu ylettyi kokonaan maahan! Olipas taivaallista! Siinä huumassa sitten potkein innokkaasti mopon pihatallista takaperin pois samalla kääntäen ja hups ... tulipas sitten sekin kaadettua ensimmäisen kerran ja vielä hieman alaviistoon, kun piha loivenee sopivasti. Iso äijä olisi sen hetkessä nostanut, itse punnersin ainakin varttin ja vuodatin kirosanoja ja litroittain hikeä. Loppujen lopuksi tärisevin käsin ajoin 40 kilsan matkan töihin.
Olin ajatellut joskus aivan tahalteen kaatavani omassa pihassa nurmikolla, ihan vaan kokeillakseni, saanko itse nostettua ylös, mutta tulipahan sekin sitten tällä tavalla kokeiltua.

Itse olen sitä mieltä, että tuo ajaminen ei ole voimalaji vaan tekniikkalaji. Pippuri, tsemppiä sulle! Kyllä pärjäät tuon asenteesi kanssa Sportsterilla,
olen hengessä mukana!

[Vallu]

Sipuli

ja hups ... tulipas sitten sekin kaadettua ensimmäisen kerran ja vielä hieman alaviistoon, kun piha loivenee sopivasti. Iso äijä olisi sen hetkessä nostanut, itse punnersin ainakin varttin ja vuodatin kirosanoja ja litroittain hikeä.

Hassu juttu mutta kyllä pyörän kaatamista tai oikeammin nostamistakin pitäisi harjoitella. (Kuka antaisi harjoittelupyörän kaadettavaksi?)
Oikea ote on selkä pyörään päin ja käsillä tukeva ote toisin sanoen pystyt hyödyntämään parhaiten kaikki voimavarasi.

[Elina]

Vähän off-topicina mutta kuitenkin asiaa liipaten.

Tämä ihmisen pituuskin on aika ...no...suhteellinen käsite, riippuu myös vartalosta ja siitä mahdollisesta persjalkaisuudesta että minne ylettää ja minne ei. Itsellä siis pituutta se 160cm mutta omaan ilmeisen apehanger-vartalon koska raajoja tuntuu olevan jotenkin ...liikaa... Vaatteista loppuu järjestään ...ulottuvuudet... esim. nahkatakki piti ostaa tavallaan numeroo liian iso kun hihat loppu auttamatta kesken muuten oikeen kokoisesta jne. Jonkunlainen katsaus ihmis-vartaloon tämäkin

[-Harikka-]

.

[Maamiäs]

Pyörän kaatamisesta sen verran, että Suomen harmaan taistelulähettikoulutuksen läpikäyneenä tunnen olevani jonkinmoinen kaatuneen pyörän ylösnostamisen ammattilainen. Se alkaa meinaan enduron vaivaiset 170 kiloo tuntua kymmenien kertojen jälkeen melko painavalta ja vielä päälle väsyneempien kaverien jelppaaminen. Tekniikka on kyllä hallussa sen jälkeen ja FXR:n kaatuminen ei juuri enää hetkauta..