Keletana
Kylla nyt mennaan perseelleen.
Haiseva vastalauseeni vaikka tiedan etta turpaan tulee.
Ymmarran etta on mukava kannustaa ihmisia uuden harrastuksen pariin, etenkin kun joko itse tai joku lahipiirista on onnistunut sailymaan pari vuotta kohtuu terveena suoraan isoon pyoraan hypattyaan... mutta jo ajatus on sairas.
Paateilla jonkun vuoden HD:ta pystyssa pitaneiden olisi hiukan syyta harkita neuvojaan (paasaantoisesti olisi parempi pitaa suu soukalla). Kylla kevaripakon tuloon 70-luvulla oli tosi vankat perusteet. Omassa kaveripiirissani niita haudattiin nelja.
Jaa etta aikuisella ihmisella on enemman harkintaa kuin 16-vuotiaalla.
Niin varmasti, mutta reflexinomaiseen oppimiseen menee tuplasti samanverran aikaa.
Otetaanpa esimerkki hiukan toisesta harrastuksesta, jossa oppimista pystytaan mittaamaan tarkemmin, mutta jonka olosuhteet ovat oppilaalle yhta vieraat kuin moottoripyorailyssakin... eli pikkuesimerkki purjelennosta.
Kurssien ikahaitari vaihteleen valilla (14)15-60+. Yksinlentoon edellytetaan vahintaan 50 starttia kouluttajan kanssa (ja tarkastuslento). Kursseilla yksinlentovaiheeseen paasevat jarjestaan ensimmaisena nuorimmat (omaksumiskyky) ja voipi melkoisella tarkkuudella todeta,
etta jokainen yli 16 vuotta meneva ikavuosi tuo 1-1,5 harjoituslentokertaa lisaa. Yli viisikymppisilla yksinlento tulee yleensa jossain 80 - 100 lentokerran valilla. Syyna on ian mukaan heikentyva omaksumiskyky, eivatka moottoripyorat ole mikaan poikkeus.
Olkoon millainen polte pyoran paalle tahansa, itse suosittelen vuotta piikkisen enduron selassa (talvi mukaan lukien). Jos on 38 vuotta odottanut, joutaa odottamaan viela vuoden. Vaikka itse olisikin valmis ottamaan riskeja, kannattaa muistaa etta kysymyksessa on myos kavereiden terveys. Takaa- tai vastaantulevan on mahdoton tietaa kuka tiellaliikkujista on motoristi, ja kuka kuvittelee olevansa.
Syvasti ihmettelen palstan neuvoja ja kommentteja.
w4p2