Mutta ihan tosissaan, eikö sitä nyt voisi edes kesän loppuun asti nauttia valmiista tuotteesta ilman että kaikenlaiset suunnitelmat ja mielikuvat pyörii mielessä. Duunissakin aika menee kuin siivillä millimetripaperin ääressä runkomuutoksia piirrellessä - auttakaa!!!
Tämä tauti on tarttunut todennäköisesti jo äidinmaidosta, en pysty millään kahlitsemaan luontaista luovuuttani vaan unessa saadut näyt on välittömästi päästävä toteuttamaan metalliin. Kuin ilmestyskirjan hirviö ne vaanivat pääparkani sisällä - vain ilmaantuakseen valmistuttuaan myyntipalstalle, koska taas uusi demoni on saanut tukevan otteen heikon rakentajan sielusta.
Tämän rinnalla kirkonpolttajien mielenvikaisuus lienee lastentarhatasoa...
Näillä näkymin jäämme odottamaan että kuvat viimeisimmästä näkyjen tulkinnasta ilmaantuvat tuonne ilmoitusten myydään-palstalle. Kun nyt ehtis edes Hangon näyttelyssä käymään...
...Ja jos ei se viälä riitä, ni se ottaa viälä monta hyvää kuvaa sun pyärästä, jotta muistaa sitte varmasti moriestaa ku seuraavan kerran näköö sut!!! 
No ei lannistuta piänistä. Kaikki tämä tapahtuu mulle n. kolome tuntia sitte. Kiriootti jotta varmasti muistan, että mitä oikee tapahtuu, rekkaripapereehi, jotta terävät "ulokkeet" poistettava ennen seur. käyttöä! Mun tiätääkseni ku härkä pellolla paineloo "häntä" ojos kohti naarasta, ni ei se s%¤#na niillä sarvilla sitä naarasta puske??? No ei setä ymmärtäny, vaa sanoo et pois vaa....%&#"le mä teen nii ku käsketää, mutta moottori ja vaihrelaatikko melekee pitää olla, jotta pystyy yleensä harrastamaa koko touhua. 
Ai ni, niitä oli siinä viis sinilakkista parveelemas eikä meinannu tulla selevyyttä mistää???
Tietty nyt vähän asiaa jo ruokkii sekin, että olis hyvä saada vähän uudemmalla tekniikalla oleva sivuvaunupyörä, kun epäilen vahvasti tuon vanhan virittämättömän pannun tehoja sellaisella lastilla. Mutta tästä seikasta huolimatta: Mulla ei oo tainnu yksikään pyörä olla yli kahta vuotta kun sitä pitää jo ruveta uusia visioita paperille nakkeleen ja myyntipalstoja tutkimaan. Tämä nykyinen pannukin oli ostettaessa semmonen "tätä en myy ikinä, tämmösen oon aina halunnu, voi luoja kuinka pannupäätäni rakastankaan..."-pyörä. Ja nyt sitten kun se tosiaankin on hemmetin hyvässä kunnossa, laiska tietty niinku pannut on, niin sitä tulee sairaaksi ja miettii myyntiä... POIS PAHA YSKÄ! 
