Nykyinen H-D:ni on poistumassa tallistani uuteen kotiin. Amerikkalaista rautaa tekisi edelleen mieleni. Mieluiten jJotain FL-alkuisella tyyppimerkinnällä varustettua. Päätin kuitenkin suorittaa "mitä muuta maailmassa on kuin H-D"-tutustumisleikin, johon liittyi
BMW R1200GS:
Nauroin itseni tärviölle kun näin pyörän. Telluksen rumin vekotin. Noin rumaa moottoripyörää ei kukaan pysty tekemään vahingossa! Mutta GS on ruma ja ylpeä rumuudestaan. Alkaa tuntua että GS:llä on sielu...
Kiipeän pyörän selkään. Pysty ja väljä istuma-asento tuntuu luontevalta ja kaikki kontrollit ovat heti juuri siinä missä pitääkin. Paitsi BMW:n omintakeinen vilkkujärjestely, jossa molemmilla puolilla on omat vilkkukytkimensä, mutta palauttaminen tapahtuu aina oikealta. istun pyörän selässä ryhdikkäästi ja korkealla. Täällä istuen näkee kaupungissa autojen yli.
Pöräytän bokserin käyntiin.Pörinästä ei voi erehtyä: BMW. Koneesta ei ole tehty täysin värinätöntä ja äänetöntä. Kaasun kääntö vapaalla heilauttaa pyörää. Eri maata kuin edellä ajettu FJR. GS on rehellinen oma itsensä ja ylpeä siitä. Sielua.
Laitan vaihteen päälle ja lähden liikenteeseen. Vaihteen kytkeminen laittaa vaihteiston pyörimään vastakkaiseen suuntaan kuin mottori. Kaasun kääntämisestä seuraavat heilahtelut katoavat täysin.
Pyörä kääntyy kaupunkiliikenteeseen kevyesti. Koneen vääntö kuljettaa sitä pienillä kierroksilla. Iso pyörä kääntyilee ketterästi. Pyörällä on kiva ajaa hissukseen. Lupaavaa: Tämä on ominaisuus mistä pidän Harleyssä. Ei tarvitse olla menossa minnekään. Voi vain ajella rauhakseen ja ajatella mukavia.
Tulen moottoritien alkuun. Käännän kahvasta. Kone pörisee ja hetkessä pyörän nopeusmittari näyttää korkealle. Kaukana edessä oleva tuulilasi tekee käsittämättömän hyvää työtä. Tuuli menee lähes kokonaan ohitseni. Ketterä kaupunkikulkine on yhtäkkiä muuttunut vakaaksi moottoritieajokiksi. Sivutuuli vain hiukan siirtelee.
Vilkku päälle ja pois moottoritieltä kohti kolmenumeroista tietä. Pyörä kulkee kertakaikkiaan upeasti alla mutkittelevaa maantietä. GS siirtyy mutkasta toiseen kevyesti ja varmasti leveästä tangosta kiinnipitäen. Nokka ei sukella kovemmassakaan jarrutuksessa ja ABS varmistaa ettei lukkiutumista tapahdu. Takajousitus voisi olla ehkä hiukan pehmeämmällä, mutta en ala sitä nyt säätää.
Ajan harhaan ja päädyn hiekkatielle. Mitenköhän GS oikeasti pärjää hiekalla? Koeajettavassa pyörässä on kuitenkin maantie- eikä nappularenkaat. Aloitan varovaisesti. Pyörä kulkee kylätietä eleettömästi. Nostan vauhtia. Meno alkaa maistua. Nousen seisomaan tapeille. Hei, tätähän voi ajaa seisten! Jalkakontrollit ovat seistessäkin kohdallaan. Kaasun kanssa vedättäen soramutkasta toiseen. Tämä on hauskaa!
Tulen kotipihaan. Kävelen etäämmälle GS:stä ja katson sitä. Oletpa ruma. Mutta sinussa on sielua. Meistä voisi tulla kaverit.