Mukava nähdä, että keskustelunaloitus on saanut aikaan runsaasti keskustelua. Se oli toki tarkoituskin.
Edelleen kaipaisin lisää Pannuilla, Knuckleilla ja Shoveleilla pärryyttävien kommentteja: mikä siinä omassa pyörässä on parasta? Miksi Wiimeinen Oikea Harley on tehty vuonna X?
Toinen askarruttava asia saman kategorian alta: esimerkiksi entistä Iron Horse magazinea (eli nykyään the Horse - backyard choppers) lueskellessa törmää toinen toistaan makeampiin ilmestyksiin joita arvostan korkealle sillä nämä ovat pääsääntöisesti käyttöpyöriä jotka on joku rakentanut itse autotallissaan minimibudjetilla ja osto-osia välttäen. Yllättävän moni on kuitenkin oldskool bobbermanian myötä innostunut laitteeseensa (jopa evoon) tekemään sitten wanhanajan toteutuksia kuten jockey shiftiä tai suicide clutchia.
Siinä missä käsivaihtein varustettu pyörä (etenkin nyrkiirautakahvalla) on toki sikamagean näköinen, niin onko se sitten hupia hulvatonta maailman tappiin saakka vaihdella vaihdetta vivusta vai iskeekö parin viikon tai kuukauden päästä kyllästymisilmiö?
Tuossa oli monia tosi hyviä kirjoituksia, pari kommenttia:
- Kustomoitu 49 "sämpylä" Mercury on mulle SE auto mutta nimenomaan muotoilullisesti eikä muuten. Hot Rodiin sopisi hyvin taloudellinen ja huoltovapaa, tasaisessti käyvä V-12 mylly jossa on 300hv/450Nm jo tehtaan jäljiltä. Noita kyseisiä Bemareita saa nykyään puoli-ilmaiseksi saasteverojen luvatusta maasta Saksasta. Ja kysesen koneen tunnen perin pohjin niin sitä olisi verrattain helppo ylläpitää. Mutta nyt ollaan väärällä forumilla hot rodeista puhumiseen.
htc kirjoitti:
Huomasin sisintäni tutkiskellessani, etten ollut ostamassa moottoripyörää, vaan 30 vuoden harkinnan ja unelmien kohdetta. Ostin palan historiaa ja perinteitä, ostin legendan.
Tossa tuli mielestäni tuo fiilispuoli loistavasti esille. Vaikka on monenlaista mopoa ollut alla niin yksikään ei ole aiheuttanut lähestulkoonkaan samanlaista sykettä sydämeen kuin HD.
Ja eipä japsipyörillä ajellessa koskaan käynyt mielessäkään, että syksyllä kun ajaa 100% toimivan pyörän talliin niin sen sitten joka talvi räjäyttää muttereiksi. Oma ei olisi tarvinnut kuin uuden takakumin ja virtaa akkuun mutta tuolla sitä tällä hetkelläkin on pelkkä paljas runko (no on siinä takahaarukka kiinni) odottamassa että jos kohta isäntä kohta alkaa ruuvaamaan jotakin osaa takaisinkin päin.
Toivottavasti kukaan ei näe tätä ketjua tai keskustelunaloitusta sen koommin sodanlietsontana, provosointina tai minään uudella pyörällä ajavan ylimielisyytenä etenkin kun pyöräni ei tosiaan uusi ole. Enemmänkin kiinnostaa että onko ruoho vihreämpää aidan vanhemmalla puolella ja jos niin miksi, sekä tietysti kuulla käyttäjien kommentteja harrastuksestaan.
Henkka
"Mikä siinä on että jos menee tallille putsatakseen rungon niin 12 tunnin kuluttua on kiillotettu pisteosia, suunniteltu sähköjärjestelmää ja rakennettu vanhasta Sportin mittarista pöytäkello mutta rungossa on edelleen sitä rapaa Jyväskylän Suurajoista ja ajokausi sen kun lähenee"
. Eli jos puhuin "Nykästä" niin se oli tarkoituksella 
Waroja meni viimekaudella huolto/korjauksiin vain n.2000?.
. Makuasioitahan nämä ovat ja yksimielisyyteen emme pääse, mutta näistä on mukava keskustella.
), mutta todettakoon tähän loppuun: Lienenkö poikkeus, mutta vaikka ihannoin wanhoja laitteita, en ole himorakentelija tahi -ropaaja. Kyllä fakta myös on se, että 50-60-vuotta vanhat laitteet vaativat enemmän huolenpitoa. 
