Mjoo tuota koko ikäni jaappanincustomeilla kurvailtuani oli vuonna 2004 aika koittanut siirtyä ameriikanrautahevon puikkoihin.
Valehtelisin jos väittäisin ostaneeni sportin siksi että nimenomaan halusin sellaisen: meikäläisen tuloilla tai ainakaan menoilla nyt vaan ei tarvitse Fättäristä, Yöjunasta tai Teiden Kunkusta kuin haaveilla ja hiukan velkaa joutui tähänkin halpisharrikkaan tekemään. Sinänsä ajotyylin puolesta sopivin pärrä olisi varmaan FXDXI vähän kutiteltuna mutta ei niitäkään puissa kasva. Jäykkäperäshovelit sun muut ylettömän tyylikkäät antiikkivehkeet olivat poissuljettuja vaihtoehtoja koska ajan joka päivä töihin, satoi tai paistoi, ja halusin luotettavan ja taloudellisen ajopelin jota ei tarvitse joka viikko olla remppaamassa. Eipä silti, kyllä tätäkin sporttia on saanut koko rahan edestä laittaa että pieleen meni siltä osin tuo ajattelutapa.
Vuonna -91 tehtyjen muutosten jälkeistä 5-vaihteista Sportster suositeltiin joka suunnalta ja kun selvisi että 883 ja 1200 jakavat saman alakerran ja konversio on melkein yhtä helppoa kuin PV-Suzukin 50/73cc konversio, päätin hommata mahdollisimman vanhan mutta vähän maailmaa nähneen, mieluimmin alkuperäisen ja räpeltämättömän aihion jota saisin sitten räpeltää itse kaiket talvet. Ei kun mobile.de jokapäiväiseen syyniin.
Eka oma HD on siis tämä nykyinen -95 Huggeri jonka hain viime vuonna Baijerilaisesta pikku vuoristokylästä. Erikoinen tarina sinänsä, olivat hankkineet 883 huggerin tyttären ja äiteen yhteiseksi pyöräksi tytön ollessa vielä jotain 12 vee, vieläpä tytön nimiin. Joku koulunkäynnin sujumisen kannusteko? No plikka kun täytti 16 ja HD:n imusarja kuristettiin sekä vehjes katsastettiin A1-tehoiseksi niin sepä ei tytölle kelvannutkaan kun "se tärisi liikaa"....
Helmiä sioille jos minulta kysytään.
Tytölle ostettiin sitten hondan piikki jolla sai päristellä tärinättä, värinättä, hajutta ja mausteetta mutta äitee meinasi että kun nyt on "eine echte Harley" ostettu niin hän ei sitä pois myy vaan se on hänen siitten. Ei kun HD dealerille, kuristukset hemmettiin ja vielä supertrappit putkiksi niin kuulostikin harrikalta.
Tarkkaan ei selvinnyt mikä oli "medical condition" jonka vuoksi rouva on lopettanut pyöräilyn (muutama naarmu kaatumaraudoissa saattoi motivoida rouvaa kulkemaan autolla), mutta pyörän seistyä kaksi vuotta autotallissa meinasivat että johan sen voisi pois hukata. Ja yksi hullu suomalainen (minä) ostikin sitten saksalaisittain ikälopun kulkineen puoli-ilmaiseksi pois, näkemättä koko laitetta.... Kyllä kannatti, kahdeksassa vuodessa päätähuimaavat 8800 km kerännyt laite oli käytännössä pakasta vedetty.
Kotimatka erittäin varhaisessa saksan keväässä olikin tarina sikseen. Kaksi kertaa tuli rakeita niin että ei eteensä nähnyt ja paremmallakin säällä 883:n päätähuimaavalla 140km/h huippunopeudella autobahnilla sai olla tarkkana ettei jäänyt jalkoihin. Vettä tuli alkumatkasta vähän väliä ja piti tiputella vauhtia entisestään. Sportster kivikova penkki hieroi perslihakset siihen kuntoon ettei kävelemään meinannut pystyä, tankkaamassa piti käydä joka toisella huoltiksella ja Essenin lähistöllä hukkui vielä juuri ostetulla Celicalla kulkenut loppuseurue etsiessämme paikallisen jobbarin liikettä josta piti hakea mukaan vielä yksi GTI Golf. Tunnin sukkulointi laitakaupungin asuialueilla tankki varatankilla, kännykkä kuumana ja pelko persiissä mutta löytyihän se sentään...
Suomen päässä oli muuten PIKKASEN vilu kuudesta vaatekerrasta huolimatta kun pikkupakkasilla ajoin pyörän Hangosta himaan Kuusjoelle. Toista tuhatta kilometriä paukuteltuani en vieläkään ollut saanut tarpeekseni niin lähdin aamulla pikkupakkasissa American Car Showhun töihin... Onneksi ei enää tullut lunta.
Eli jos kohta ei sportti millään tapaa unelma-ajokki ollutkaan niin nyt sitten poraillaan tätä Sportster ja katsotaan miltä maailma näyttää. Ainakin sporttikuskien yleiseen mielipiteeseen nopean kaarreajon vaivattomuudesta ja yleiseen helppoon käsiteltävyyteen yhdyn täysin, sportsteri on varsin yleismukava kulkine. Ja vaikka aluksi ajattelin että siitä voisi tehdä tilin niin rakastuin pyörään siinä määrin ettei tästä henno luopua oikein millään.
Iloista ajokauden alkua kaikille, kyllä se pakkanen kohta hellittää.
Henkka
Noh sillon ei kauppoja tullut mutta saman vehkeen oon nähny täällä essolla muutaman kerran.
-52 pannu, jonka broidilta sain lahjaksi armon vuonna 1990. Sit kymmenkunta vuotta hiljaiseloa ja viime kesänä sportti -87 1100cm3. Eikä ikinä enää ilman sitä oikeata... 
Ainut mahdollisuus kyseisen härvelin hankkimiseen oli matamin vaihto, ja näinhän siinä sitten kävi 