Harley akkujen napapulteissa näyttäs olevan joku pinnote
Voikos tavallista sinkityttyä/rosterista käyttää, vaiko pittääkö olla alkuperäsen kaltane pinnotettu pultti
Joku kemialline pari sähkökorrosio juttu, noissa muistaakseni oli...
Normaali sinkitty ruostuu, mutta rosteri varmaan käy.
Aivan puhdasta jalometallia ei taida ainakaan kaikki akkupultit olla, kun muistaisin joskus magneetilla sellaista kalastelleeni.
Joo kyllä ne tuostumattomia ovat tarvikekaupoissakin, ei käytetä sinkittyjä. En tiedä mikä RSt-seos on kyseessä, onko joku akkukäyttöön toista soveliaampi.
En ole huomannut että olisi joku pinnoitus pultissa, täytyypä katsoa.
Sähkö menee siitä, mistä helpoiten pääsee, eli navasta liittimeen juurikaan pultissa käymättä. Laittaa rosteria jos tykkää. Ja sinkkistä, jossei rosterisia ole. Eihän niitä auota kuin akkua vaihtaessa.
Juu ei se sähkö sen pultin kautta kulje, tai ei ainakaan pidä olla se pääreitti, sitten on vääränlaiset liittimet johdoissa. Sikäli ei taida olla sähkönkulkumielessä juurikaan eroa onko ruostumatonta tai sinkittyä. Korroosiota kait tuossa materiaalissa ajatellaan. Akkuhappojahan ei kestä hyvin kumpikaan mutta eipä niitä happoja taida nykyakuista vuotaakaan. Usein näyttävät olevan nuo rosteriakkupultit joko 304 tai 316, tuo jäljempi kestää vähän paremmin happoja.
Joskus näin jotain pronssi- tai punametallipultteja joita kaupattiin hyvällä sähkönjohtavuudella, mutta ei tällä siis pitäisi olla merkitystä. Ja noista korkkasi kierteet helposti.
En ole nähnyt yhdessäkään AGM akussa uloshengityksen jämiä. Ei myöskään 34 vuotias peltikansi akun päällä ole ruosteessa, vaikka on jo ottanut muuten osumia. Siinä suhteessa aika turvallista on laittaa "pultit kuin pultit".
Mut eikö jokaisessa akussa tule uudet pultit mukana? Ja jos on muu kuin HD:n merkillä oleva akku, niin tulee vielä kaksi (&?*%€ vaikeasti asennettavaa paksua messinkiprikkaa, koska jostain syystä niiden muiden akkujen navat eivät mene ihan akun kyljen suuntaisesti. Pitäisi vissiin juottaa ne rinkulat kaapelien päihin, niin ei tarttis kolmea kättä asennuksessa. Tai jos tekisi bimetalliprikat? Olisivat toiselt puolen lyijyä ja toiselt kuparia tinattuina!
Pertti kirjoitti: 06:23 26.11.2024.
Normaali sinkitty ruostuu, mutta rosteri varmaan käy.
Aivan puhdasta jalometallia ei taida ainakaan kaikki akkupultit olla, kun muistaisin joskus magneetilla sellaista kalastelleeni.
Kyllähän se magneetti ottaa useimpii tiskipöytiiki kiinni, ei oo nekkää kaikki 'jalometallia'
Mutta toenperrään, ainakin Yuasa-akuissa tulee sellaiset ”lyijyn väriset” ruuvit, en ole kokeillut tarttuuko niihin magneetti, mutta pinta siis on saman näköistä kuin akun navoissa. Tuskin ne kuparia kuitenkaan on sisältä, nykyään kun ”kuparimutteritkin” on kuparilla vaan ohuesti pinnoitettu.
Rasvalla (vaseliini) voi tietty suojata akunnapojen tienoon korroosiolta. Niin mä aikanaan tein, koska oli tarve.
Kun nyt vanhoja aikoja korkillisine akkuineen muistelen, niin "muistaakseni" Valiantin pluspuolen kengän puolella kasvoi vihreää (kuparisulfaatti) kasvustoa lyijyisen kaapelikengän ja kuparin rajapinnassa. Oli semmoset kaapeliin tuplaruuveilla kiristettävät päät, Salama- (tai Pakkas-)akku ja DIY lataussäädin, joka teki ihmeitä 26A alternaattorin ohjaukselle, jotta käyttö-Valiant jaksoi 10 km kaupunkiajoa kadunlaidasta kadunlaitaan ilman talleja, lohkolämmittimiä tai muutakaan helpotusta.
DIY säädin ylilatasi akkua alkumatkasta, jonka vuoksi korkkiakkuun piti talven mittaan laittaa lisää lientä. Mut toimi. Ja koska se akku haihdutti, ilmassa oli rikkiyhdisteiden pitoisuuksia. Siksi kupari sulfatoitui.
HD:ssahan tuppaa korkilliset hapotetut akut olevan "normal katastrof", eli hapot tulee satavarmasti ulos. Syy on se, että lataussäädin on AGM akulle optimoitu ja hieman runsas säätimen asetusjännite keittää hapotettavat akut.
Mut yhtään AGM:ää en ole nähnyt vuotaneen. Pisimpään ajossa ollut H-D:n akkuni kesti alun 13. kautta. Sit kun oli just just jumpsahtaa puristuksen yli, ajelin kuumapyörään ja ostin uuden. Eikä se loppuun ajettukaan ollut keittänyt ruuveja ruostuttaakseen. Ja vaikka oliskin, niin ne ruosteiset ruuvithan jää sen romuakun kanssa kierrätykseen.
Semmoinen oikaisu tähän väliin, että dielectric grease on ”di-elektristä” eli ei sähköä johtavaa. Tarkoitettu nimenomaan suojaamaan liitoksia ja syrjäyttämään niistä veden (ja hapen), jotka yhdessä sähkövirran ja erilaisten materiaaliyhdistelmien kanssa aikaansaavat korroosiota ja muuta ikävää.
Liittimien kontakti muutenkin tapahtuu vain pienellä osalla liitinparin pinta-alasta, näistä kohdista rasva syrjäytyy, ja muualle jää hapeton ja vedetön rasvan täyttämä tila.
Itte olen käyttänyt ihan vaan tavallista ei-grafiittipitoista vaseliinia akunkenkiin. Tuo ”oikea” naparasva voisi olla kyllä paikallaan, kun tässä talvella ehkä alan Rautapään sähköjä entrailemaan.
XLS1000 Roadster 1983
”Put down the cheap-ass Chinese aftermarket accessories, step away from the motorcycle and nobody gets hurt!”
Esimerkiksi Harley-Davidson merkillä myytävä Electrical Contact Lubricant on oikein hyvää ainetta näihin hommiin, pieni purkki on näppärää pitää reissussakin mukana jos tahtoo olla sähkövaivoja kanssakulkijoilla jotka ei napoja rasvaile
Katsoin muuten just hyllystä uutta Yuasan akkua, siinä oli messinkiset pultit. Voi toki olla myös pinnoite, en raaskinut kokeilla katkaista (vielä).
Ei mulla ollut tavallista vaseliinia kummempaa suoja-ainetta. Sen verran pienet jännitteet näissä. Röntgenvehkeiden putkipäähän sit oikeanlaista vakuumissa kuivattua öljyä koska kilovoltit.