Tapaus on toki ikävä, mutta osui ainakin kohdalleen. Vähän vastaava oli kymmenkunta vuotta sitten, kun järjestivät kypäräpakkoa vastustavan paraatin. Yksi mies kaatui paraatissa ja paraativauhdissa ilman kypärää ja kuoli vammoihinsa.
Itse olen ajanut jenkeissä 31 osavaltiota Harrikalla sisään ja ulos ja loput autolla. Tätä kypärättömyyttä olen aina jakasanut ihmetellä. Se vapaaehtoisuus kun tarkoittaa yli 90% EI KYPÄRÄÄ.
Kukaan ei käytä, koska kukaan muukaan ei käytä.
Tämän prosentin muuttamiseen ei auta kuin pakko - ei Jenkeissä eikä missään muuallakaan. Kypärä päässä ajavat lähinnä muoviluodeilla ja jotkut nuoret skoottereilla. Harrikoilla se "villeys ja vapaus" tarkoittaa pää paljaana tai huivi päässä. Osansa varmaan tähän tekee se yltiöromantisoitu valokuvien ja maalausten määrä, jossa painetaan bootsit ojossa huivi hulmuten avaraan tyhjään maisemaan...
Arizonassa 2005 tuli kaksi vanhempaa Harrikkaheppua samaan aamiaispaikkaan, ajoivat huivit päässä ja kypärät roikkuivat koukussa satulan sivussa. Olivat kai menossa reissulla johonkin muuhun valtioon, jossa pakko oli. Mikä lie ollut logiikka - pää kovenee rajan ylitettäessä ja pehmenee toiseen suuntaan?
Itse olen 70 luvulla mopon ja vuotta myöhemmin kevarin sekä pyöräkortin hommanneena ajanut myös ilman kypärää. Mopolla etenkin. Kevarin kanssa opettelin käyttämään kypärää heti alkuunsa, vaikka pakkoa ei ollut. Tässä hieman hilpeänä tarinana silloinen paras kaverini, jolla oli Vespa. Hän lähti aina kypärä päässä kotoa (isänsä oli lääkäri). Ajoi kilometrin päähän koulusta, kypärä boksiin, hiusten kampaus ja peilaus ja sitten lasit silmillä pimuja vilkuillen hiukset hulmuten koulun parkkiin
Tyyli piti säilyttää. Ja siitä tyylistä tässä on kysymys yhäkin, valitettavasti.