Hirvikolari

[Masa'68]

Tervehdys. Kun on joskus lukenut nimimerkkien Dragon ja Urpo TJ:n olkapäävammoista erilaisissa onnettomuuksissa, niin minäkin päätän kertoa omista kokemuksistani... Ajoin nimittäin hirvikolarin harrikallani viikko sitten ja vasen olkapää meni mäsäksi. Sitä on leikattu ja ruuvattu yhteen. Kuntoutumisprosessi edessä.

Tässä on koko lainaus minun omasta feissarikirjoituksestani:
"Hirvikolari! Viime perjantaina noin kello 18.30 olin ajamassa pitkin Oitintietä lähelle Turenkia, kunnes nuori uroshirvi loikkasi yhtäkkiä eteeni lähellä Leppäkosken risteystä. Minulla oli vain puoli sekuntia aikaa reagoida ja käännyin yhtäkkiä hirven taakse ja se potki takasorkillaan minut kumoon. Liukuin pitkin tietä ja potkin itseni irti harrikasta ennenkuin se päätyi ojaan.
Jos olisin vain jarruttanut suoraan, osuisin hirven mahaan ja olisin vainaa laakista.
Ajokamppeet reveytyivät, rikkoin vasemmanpuolisia olkapää- ja kylkiluitani, silti pysyin tajuissani... autoilija näki tapauksen ja ilmoitti poliisille. Loukkaantunutta hirveä etsittiin, en vielä tiedäkään miten sille kävi.
Minut kuskattiin ambulanssilla ensiapuun ja edelleen tehohoitoon, koska lääkärit pelkäsivät minun sisäelimeni reveytyneen kusettuani verta. Tähystyksen kautta selvisi, että sisäelimet pysyvät onnekseni ehjinä. Ainoastaan olkapää- ja kylkiluita ja vähän muutakin meni poikki. Nyt olen siirtynyt normihoitoon.
Harrikka meni lunastukseen. Olen nyt miettimässä elämänarvojani uusiksi."

Poliisi on todella käynyt tutkimassa onnettomuuspaikkaa ja se edistää huomattavasti vakuutusasioita. Ja olen nyt kotoutunut. Huh!

[Pave.]

Hyvä että mies on kuitenkin vielä hengissä!
Mopon kanssa on aina heikoilla kun on noin iso eläin vastassa!
Useita ketoja autolla ajaessa nähnyt hirven ja huomannut, että jos on tulossa tielle, niin 9/10 kerroista auttaa kun painaa äänimerkkiä... se on ääni jota hirvi lähtee "pakoon"! Ja tuosta tuli mieleen oliko sulla normi äänenvaimentajat vai "mökäputket"?

[Masa'68]

Softailissa oli Santee-merkkisiä möykkäputkia, mutta silti nuori uroshirvi laukkasi suoraan metsästä tiehen (ilmeisesti kohteena tien toisella puolella oleva peltoaukeama ja sen takainen metsä) sokean kiimoissaan tai paniikissaan jostakin ihmeen syystä. Huomattuani tilanteen vakavuuden minun oli otettava käyttöön aikaisemmissa ajotaitokursseissa opitut hätätilannekonstit käyttöön sekunnin murto-osassa.

[UrpoTJ]

Hyvä jos ehdit jotain jarrutus- ja väistöoperaatiota tekemään. Monesti käy niin että eipä ehdi, elukka on niin nopea. Onpa hieno juttu että ei käynyt tuon pahemmin. Joskin itseäni on aina ärsyttänyt liikenneonnettomuusuutisoinnissa sanonta "henkilö loukkaantui lievästi". Ne lievätkin vammat voivat jäädä pysyviksi ja haitata tulevia tekemisiä. Toivottavasti sinun vaivasi paranevat. Nyt vaan sitten hoitoa, fysioterapiaa, omaa jumppaa, seurantaa. Nyt on se kuntoutus tärkein asia, periksi ei saa antaa.

Minäkin olen paljon kolarin ja tämän kesän niskavaurioiden jäljiltä mietiskellyt, en kyllä tiedä ihan tarkkaan että mitä kaikkea. Siihen ainakin päädyin että moottoripyöräily jatkuu, kunto on sen vielä mahdollistanut. Tulin tuossa juuri ennen kahdeksaa hämärissä pyörällä kotia Ruovedeltä tietä 338. Oli muuten kylmää. Kyttäsin tienreunoja silmä soikeana. Minulle ei ole mielestäni jäänyt mitään pelkoja tms. porokolarista mutta kyllä noita tienreunoja vaan enemmän pälyilee...

Tsemppiä ja voimia!

[caveman]

kun moottoripyörien kanssa pelataan on loukkaantumis katekorioita 2 kpl..1 hengissä=hyvä 2 kuollut=huono,näin sanoi vanhempi poliisimies kun kaveri meni nutulleen kesällä ja asiaa siinä jeesusteltiin.

[Pertti]

Joo, noin se taitaa olla, kuten tuossa edellä.
Onnea, että kuulut tuohon ykkösryhmään!

[Pera]

Itse ajoin hirvikolarin 10.7.2012 keskellä päivää Karjalohjalla päin. Pyörä meni lunastukseen. Olin liikkeellä tuolloin Triumphilla.
Hirvi kuoli ja itseltä meni taju vähäksi aikaa,molemmat kämmenet melko murskaksi ja viisi kylkiluuta murtui.
Olin sairaalassa 8 päivää ja kädet leikattiin monesta kohtaa,laitettiin rautaa yms. Kädet saatiin kuntoon,mutta kyllä kolari niissä näkyy ja tuntuu. Ne ovat kyllä ajokunnossa nyt.
Pääsin aika vähällä,paljon pahemminkin olisi voinut käydä.

En kyllä huomannyt hirveä yhtään ennenkuin se oli suoraan edessä noin 2 metrin päässä. Vauhtia oli jotain 80 km/h. Yksi asia,mikä varmaankin vaikutti tuohon oli se,että aiemmin samana päivänä oli ihan lähipiirissä sattunut kuolemantapaus eivätkä ajatukseni kyllä olleet 100%:sti ajamisessa ja hirvien tarkkailussa. Ei olis pitänyt lähteä liikkeelle ollenkaan.

Kävin seuraavana kesänä katsomassa onnettomuuspaikkaa. Siinä on hirvivaara-merkki. Ei sellainen normaali kolmio, vaan metri x metri iso kyltti.

Ei mullekaan jäänyt pahempia traumoja,mutta samoin kuin Urpolla,niin tien reunoja tulee syynättyä.
Varsinkin,kun tiheä metsä ulottuu ihan tien reunaan. Vauhtia tulee pudotettua reilusti ja takana tulevat hermostuvat ja ihmettelevät,mitä hittoa tuo himmailee. Pimeällä en ajele ollenkaan.

[Grasschopper1]

Ihmeesti ne pimeällä ajo halut karisevat, kun jotain sattuu tai on ollut läheltä piti tilanne. Ei ole ollut koskaan ainakaan meikäläisen mieli puuhaa autollakaan ajo pimeällä, puhumattakaan mp:llä.

Sattui kanssa 90-luvun lopulla melko hilkulla tilanne hirven kanssa Tammisaaren lähellä. Iltahämärissä ajelin kohti Hankoa ja auto ajoi vielä aika lähellä perässä. Vasemmalta ojasta loikkasi suuri kokoinen hirvi eteen, jonka onneksi ehdin havaita hiukan ennen kuin eteen tuli. Jotenkin sain sopivasti jarrutettua, takapyörä kävi lukossa ja pystyin ohittamaan hirven perspuolelta. Silloin ajettiin vielä 2 metrin akseli välillä olevalla chopperilla. Enemmän oli tässä tapauksessa tuuria, kuin taitoa. Takana tuleva autokin joutui tekemään täys lukkojarrutuksen, ettei jyrännyt meikäläistä.

[Masa'68]

Viikko sitten poliisilta tuli kirje, jossa on ilmoitettu, että SRVA-ryhmä on jäljestänyt kolarissa osallisena olleen nuoren uroshirven ja siten poliisitutkinta on päättynyt. Minähän osuin hirven takakoipiin yrittäessäni väistää sitä ja hirvi arasteli jalkaansa vielä pitkään aina SRVA-ryhmän havaintoon saakka.
Ja vakuutusyhtiö on jo tehnyt lunastus- ja muu korvauspäätökset.

SRVA = Suur Riista Virka-apu.

[Pera]

Oletko tyytyväinen korvauksiin?
Minulla meni kyllä hyvin eikä jäänyt mitään hampaankoloon vakuutusyhtiön suhteen,päinvastoin.

[Joe Cool]

Oletko tyytyväinen korvauksiin?
Minulla meni kyllä hyvin eikä jäänyt mitään hampaankoloon vakuutusyhtiön suhteen,päinvastoin.

Taitaa mennä useimmiten niin, että vakiokuntoinen ja normaaliarvoinen laite korvataan kyllä asiallisesti. En ole kuullut suurista riidoista näissä, vaan yleensä omistaja on ollut tyytyväinen.

Toki hinnat ovat viime vuosina pudonneet, joten vaikka 10v sitten silloiseen päivän hintaan ostettu laite voi olla omistajalleen pettymys korvaussummana.

Puhumattakaan vaikkapa esim. '86 sportista, jota on rakennettu niin, että omistajan mielestä se on ainakin 20000 euron pyörä ja vakuutusyhtiön mielestä 3000 alkaisi olla aika kohdallaan

[Masa'68]

No niin, sairaanhoito- ja lunastuskorvaukset ovat menneet kohdalleen, eikä ole valittamista. Pärrähän on ollut liki vakiokuntoinen. Nyt se on AVK:n hallussa.

[Joe Cool]

Hyvä että meni kohdalleen. Ja kyllä se sieltä AVK:lta todennäköisesti vielä liikenteeseen päätyy takaisin, ei näitä ihan vähällä romuteta.

Jokushan noissa oli sellaistakin, että nimenomaan vanhemmissa hyväkuntoisissa oli korvaussumma niin alhainen, että kannatti ottaa kertakorvaus korjaukseen omaan taskuun ja myydä romu jollekin kunnostettavaksi vähän hintaeroa suuremmalla summalla. Silloin kaikki voittivat.

[Masa'68]

Sen verran tiedän, että moottori ja runko ovat pysyneet melko kunnossa, ei mittamuutoksia, ei kieroutumia, ei säröjä. Kaikki muu on vinksin vonksin. Rakentelijan unelma.

[Masa'68]

Nyt minä lainaan itseäni toisesta aiheketjusta:

"Heti tänä aamuna minä ostin 'uuden' harrikan (vm.1989 Sportster XL1200) paikallisesta harrikkakaupasta vakuutusrahoilla. Se on niin halpa, että katsoin parhaaksi ostaa heti ja niin sanotusti lyödä koko kauppasumma tiskiin ennenkuin joku toinen ehtisi väliin. Toki se on pikkuvikainen, mutta kuitenkin teknisesti laulava vempain. Edellinen omistaja vaihtoi toiseen eri harrikkaan edellisenä iltana."