Sehän se...
Kun ensimmäinen varsinainen harrikkabuumi iski Suomeen uustuonnin vapauduttua 80-luvun lopulla, tuotiin maahan pääasiassa yli 25-vuotiasta kalustoa - pannuja, knuckleja, ehkä jokunen shovelikin. Näitä sitten harrastivat ja ruuvasivat henkilöt joista suurimmalla osalla oli tuskin käsitystä siitä kumpaan suuntaan ruuvi aukeaa...
Kyllähän ne vehkeet sitten laukeilivatkin pitkin maanteiden varsia kun ne eivät olleet alkujaankaan hyvässä kunnossa.
Jo silloinkin erottuivat massasta ne, jotka tiesivät mitä tekivät - suurin osa näistä veikoista vaikuttaa edelleen harrastuksemme parissa, ja harva heistä ajaa uusilla pyörillä. Ja ajavat pääsääntöisesti kuitenkin enemmän kuin keskiverto harrastaja.
Erityismaininnan tällä saralla ansaitsevat rautapääsportit. Ne kun näennäisestä halpuudestaan johtuen ovat olleet usein niitä ensimmäisiä pyöriä ja joutuneet kokemattomien harrastajien käsiin. Niistä sitten löytää mitä ihmeellisimpiä virityksiä joita korjaillessa menee toiselta aloittavalta harrastajalta useampikin tovi - vai mitä CF???

Saas nähdä onko kymmenen vuoden kuluttua evosporteissa huomattavissa samoja oireita...
Kun perusasiat on pyörässä kunnossa voi lähteä huolettomin mielin tien päälle ilman että tarvitsee perässä seuraavaa huoltoautoa tai vähintään repullista työkaluja. Tietysti aina jotain odottamatonta voi sattua mutta siitä selviää oikealla asenteella.