Riipoo...
Kokemusta on!
Tuttu tarina, joka on tullut koettua.
Uusi rivariyhtiö ja takuukorjaukset jäivät tekemättä. Yhtiö alkoi pullistelemaan lakimiesten kanssa ja vei asian käräjille.
Tuloksena oli kuuden vuoden oikeustaistelu hovia myöden ja tähtitieteelliset asianajajakulut. Rakentaja todettiin varattomaksi ja me saatiin oikeudelta päätös, jossa todettiin meidän olevan oikeassa. Tämä oikeuden paperi tuli maksamaan omavastuuosuuksina (vain meidän osuus) noin 3000 euroa. Centtiäkään ei saatu rakentajalta koskaan. Kaikki korjaukset jouduttiin vielä itse maksamaan ja hoitamaan.
Summa sumarum: Kantsii todella miettiä tätä lakitupaa, yleensä siitä hyötyy vain lakimiehet ja oikeutta hakeva jää nuolemaan näppejään.
Joskus vaan kantsii unohtaa koko juttu ja korjata ilman sen kummempia käräjöintejä.
Teillä pitäisi kuitenkin olla sisällä takuurahaa urakoitsijalta korjauksia varten tai kuinka?
Nykyään asumme talossa, jonka on pieni rakentajaporukka tehnyt ja kaikki on hoidettu paremmin kuin hyvin, eli eivät kaikki tee sutta ja sekundaa.
Jäitä hattuun (siis kypärään)!!!
Huomaa myös, ettei kukaan halua välttämättä ostaa osaketta taloyhtiöstä, jossa on käräjöinti menossa.
Uusi rivariyhtiö ja takuukorjaukset jäivät tekemättä. Yhtiö alkoi pullistelemaan lakimiesten kanssa ja vei asian käräjille.
Tuloksena oli kuuden vuoden oikeustaistelu hovia myöden ja tähtitieteelliset asianajajakulut. Rakentaja todettiin varattomaksi ja me saatiin oikeudelta päätös, jossa todettiin meidän olevan oikeassa. Tämä oikeuden paperi tuli maksamaan omavastuuosuuksina (vain meidän osuus) noin 3000 euroa. Centtiäkään ei saatu rakentajalta koskaan. Kaikki korjaukset jouduttiin vielä itse maksamaan ja hoitamaan.
Summa sumarum: Kantsii todella miettiä tätä lakitupaa, yleensä siitä hyötyy vain lakimiehet ja oikeutta hakeva jää nuolemaan näppejään.
Joskus vaan kantsii unohtaa koko juttu ja korjata ilman sen kummempia käräjöintejä.
Teillä pitäisi kuitenkin olla sisällä takuurahaa urakoitsijalta korjauksia varten tai kuinka?
Nykyään asumme talossa, jonka on pieni rakentajaporukka tehnyt ja kaikki on hoidettu paremmin kuin hyvin, eli eivät kaikki tee sutta ja sekundaa.
Jäitä hattuun (siis kypärään)!!!
Huomaa myös, ettei kukaan halua välttämättä ostaa osaketta taloyhtiöstä, jossa on käräjöinti menossa.
?
Pakko jatkaa tuota yllä olevaa kertomusta, vaikka kukaan ei ole kysynyt.
Mitä asialle kuuluu nyt yli kahdeksan vuoden jälkeen?
Rakentajan ollessa varaton korvaamaan tuomittuja vahingonkorvauksia hän nauttii myös valtion maksaman oikeusavun.
Me muut, jotka haettiin korvauksia maksettiin kaikki kulumme.
Mutta suomalainenhan ei anna periksi, eihän? Kolme muuta naapuria lähtivät hakemaan rakentajaa henkilökohtaiseen konkurssiin ja kysyivät tulisimmeko mekin mukaan siihen. Kieltäydyimme kohteliaasti ja heitimme niin sanotusti pyyhkeen kehään luovutuksen merkiksi.
Naapurit palkkasivat ekaksi tuomarin, joka haki rakentajan henkilökohtaiseen konkurssiin. Sen jälkeen he palkkasivat vielä erikseen tuomarin valvomaan heidän etujaan konkurssipesässä. Me tyydyimme itse rustaamaan valvontailmoituksemme pesälle.
Kohta vietetään jutun 9-vuotis synttäreitä, eikä valmista ole vielä tiedossakaan. Konkurssipesän kulut ovat tällä hetkellä noin 15000euroa ja niistä vastaavat aina konkurssiin hakijat (ellei pesästä löydy varoja), eli meidän entiset naapurit. Tähän ei saa oikeusturvaa vakuutuksista. Tuomarin kuluihin, joka vielä erikseen valvoo heidän etujaan pesässä, he sen sijaan saavat oikeusturvaa omavastuuosuudella vähennettynä.
Jotenkin tuntuu, että heidän on pakko jatkaa, koska muuten putoaa giljotiini ja katkaise heiltä loputkin luulot. Jatkona he keskivät vielä tehdä rikosilmoituksen velallisen epärehellisyydestä, jota poliisi nyt tutkii, jahka kiireiltään ehtii.
Me olemme ainoat, joilla on edelleen puhevälit rakentajaan ja vaihdettiinkin kuulumisia äskettäin saaristossa, jonne hän oli seilannut Nauticatilla.
Ulosotossa tämä kyseinen rakentaja on siis todettu varoja vailla olevaxi, enkä hetkeäkään epäilee etteikö tämä olisi totta. Rakentajan kommentti asiaan oli tavatessamme: "Ne vaan jaksaa touhuta".
Että tällä tavalla se oikeus toimii...
Ehkä viiden lisävuoden jälkeen on jotain uutta kerrottavaa...
Lopuksi voin vain todeta, että kaikella sillä "hukkaan heitetyllä" energialla kaikkien näiden vuosien jälkeen olisi rakentanut kokonaan uuden talon
Mitä asialle kuuluu nyt yli kahdeksan vuoden jälkeen?
Rakentajan ollessa varaton korvaamaan tuomittuja vahingonkorvauksia hän nauttii myös valtion maksaman oikeusavun.
Me muut, jotka haettiin korvauksia maksettiin kaikki kulumme.
Mutta suomalainenhan ei anna periksi, eihän? Kolme muuta naapuria lähtivät hakemaan rakentajaa henkilökohtaiseen konkurssiin ja kysyivät tulisimmeko mekin mukaan siihen. Kieltäydyimme kohteliaasti ja heitimme niin sanotusti pyyhkeen kehään luovutuksen merkiksi.
Naapurit palkkasivat ekaksi tuomarin, joka haki rakentajan henkilökohtaiseen konkurssiin. Sen jälkeen he palkkasivat vielä erikseen tuomarin valvomaan heidän etujaan konkurssipesässä. Me tyydyimme itse rustaamaan valvontailmoituksemme pesälle.
Kohta vietetään jutun 9-vuotis synttäreitä, eikä valmista ole vielä tiedossakaan. Konkurssipesän kulut ovat tällä hetkellä noin 15000euroa ja niistä vastaavat aina konkurssiin hakijat (ellei pesästä löydy varoja), eli meidän entiset naapurit. Tähän ei saa oikeusturvaa vakuutuksista. Tuomarin kuluihin, joka vielä erikseen valvoo heidän etujaan pesässä, he sen sijaan saavat oikeusturvaa omavastuuosuudella vähennettynä.
Jotenkin tuntuu, että heidän on pakko jatkaa, koska muuten putoaa giljotiini ja katkaise heiltä loputkin luulot. Jatkona he keskivät vielä tehdä rikosilmoituksen velallisen epärehellisyydestä, jota poliisi nyt tutkii, jahka kiireiltään ehtii.
Me olemme ainoat, joilla on edelleen puhevälit rakentajaan ja vaihdettiinkin kuulumisia äskettäin saaristossa, jonne hän oli seilannut Nauticatilla.
Ulosotossa tämä kyseinen rakentaja on siis todettu varoja vailla olevaxi, enkä hetkeäkään epäilee etteikö tämä olisi totta. Rakentajan kommentti asiaan oli tavatessamme: "Ne vaan jaksaa touhuta".
Että tällä tavalla se oikeus toimii...
Ehkä viiden lisävuoden jälkeen on jotain uutta kerrottavaa...
Lopuksi voin vain todeta, että kaikella sillä "hukkaan heitetyllä" energialla kaikkien näiden vuosien jälkeen olisi rakentanut kokonaan uuden talon
Viimeksi muokannut Esfa, 10:38 29.07.2004.. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Aikoinaan, kun poikani muuttivat himasta omiin oloihinsa ja itse asetuin kantakaupunkiin asumaan, myin rintamamiestaloni nuorelle lapsiperheelle.
Ennen kauppoja talossa tehtiin asianmukainen kuntotarkastus.
Havaitut viat kirjattiin raporttiin, ja niistä sovittiin ostajan kanssa. Sitten teimme kaupat ja kaiken piti olla sillä selvä.
Mutka matkaan tuli siinä vaiheessa, kun uusi asukas alkoi remontoida taloa. Remonttiporukka alkoi purkaa paikkoja ja siinä yhteydessä havaittiin, että sekä ylä- että alapohjassa oli markittäviä lahovaurioita.
Nämä olivat ns. piileviä vikoja, ja niiden osalta myyjä on vastuussa 5 vuotta kaupantekohetkestä lukien. Laki on tässä asiassa varsin yksiselitteinen.
En lähtenyt käräjöimään asiasta, sillä omakin tahtoni oli, että nuori perhe olisi tyytyväinen taloon ja ottaisi sen hyvällä mielin kodikseen.
Sovimme yhdessä ostajan kanssa asian niin, että he kustantavat yläpohjan korjaukset ja minä suuritöisemmän alapohjan täysremontin.
Lysti tuli maksamaan mulle yli 15.000 ?, mutta otin sen siltä kannalta, että
en nyt saanutkaan talosta ihan niin hyvää hintaa kuin alunperin toivoin.
Remontin yhteydessä vanhan puutalon kriittiset kohdat käytiin tarkasti läpi, joten tuskin sieltä enää mitään yllätyksiä löytyy.
Parhaiten näistä kiemuroista selviää, kun sekä myyjällä että ostajalla on aidosti hyvää tahtoa ratkaista ongelma ilman riitaa. Kun kumpikin osapuoli tulee sopivasti toisiaan vastaan, niin asiat järjestyvät oikeudenmukaisesti ja kaupasta jää hyvä mieli. Rahaa ja aikaa säästyy, sillä käräjöinti ei välttämättä muuta asioita miksikään.
Ennen kauppoja talossa tehtiin asianmukainen kuntotarkastus.
Havaitut viat kirjattiin raporttiin, ja niistä sovittiin ostajan kanssa. Sitten teimme kaupat ja kaiken piti olla sillä selvä.
Mutka matkaan tuli siinä vaiheessa, kun uusi asukas alkoi remontoida taloa. Remonttiporukka alkoi purkaa paikkoja ja siinä yhteydessä havaittiin, että sekä ylä- että alapohjassa oli markittäviä lahovaurioita.
Nämä olivat ns. piileviä vikoja, ja niiden osalta myyjä on vastuussa 5 vuotta kaupantekohetkestä lukien. Laki on tässä asiassa varsin yksiselitteinen.
En lähtenyt käräjöimään asiasta, sillä omakin tahtoni oli, että nuori perhe olisi tyytyväinen taloon ja ottaisi sen hyvällä mielin kodikseen.
Sovimme yhdessä ostajan kanssa asian niin, että he kustantavat yläpohjan korjaukset ja minä suuritöisemmän alapohjan täysremontin.
Lysti tuli maksamaan mulle yli 15.000 ?, mutta otin sen siltä kannalta, että
en nyt saanutkaan talosta ihan niin hyvää hintaa kuin alunperin toivoin.
Remontin yhteydessä vanhan puutalon kriittiset kohdat käytiin tarkasti läpi, joten tuskin sieltä enää mitään yllätyksiä löytyy.
Parhaiten näistä kiemuroista selviää, kun sekä myyjällä että ostajalla on aidosti hyvää tahtoa ratkaista ongelma ilman riitaa. Kun kumpikin osapuoli tulee sopivasti toisiaan vastaan, niin asiat järjestyvät oikeudenmukaisesti ja kaupasta jää hyvä mieli. Rahaa ja aikaa säästyy, sillä käräjöinti ei välttämättä muuta asioita miksikään.
Juu, nyt on olo kuin lottovoittajalla. Laatat lattiassa ja huomenna tulevat saumaamaan. Pääsee viikoloppuna ehkä tuurilla saunomaan.
Kummasti vaikutti asianajajan soitto rakennusliikkeeseen. Aikaisemmin kaikki aikataulujen sopimiset olivat käytännössä mahdottomia, nyt kysytään vaan: "mikä aika sopii teille parhaiten?"
Kummasti vaikutti asianajajan soitto rakennusliikkeeseen. Aikaisemmin kaikki aikataulujen sopimiset olivat käytännössä mahdottomia, nyt kysytään vaan: "mikä aika sopii teille parhaiten?"
-
The White Mohamed
- Viestit: 71
- Liittynyt: 14:33 02.07.2004.
- Paikkakunta: Tervakoski
Hyvä että sait asian järjestykseen!
Pitikin juuri kirjotella asiasta, mutta kirjotellaan nyt jos joku vaikka vielä jaksaisi lukea...
Käsitin että rakennus on uusi? Silloin syynä on mitä todennäköisemmin ollut sekä vesierityksen että laattojen asennus liian kosteaan betonilattiaan(kiireellä). Rakennuskosteus on se avainjuttu, jos vesieristyksen asentaa liian kosteaan alustaan, se ei pysykkään kiinni...
Itsellä on myös kokemusta vastaavasta, tosin kerrostalokämppä jonka ostin oli 50 vuotias, mutta edellisen asukkaan pilaamalla kylpyhuoneella.
Olimme puutteellisesti tehdyn (puuttui kokonaan) vesieristyksen takia ilman omaa suihkua 5kk alta vuoden ikäisen tyttömme kanssa.
Onneksi talo on täystiilitalo ja kaikki seinät siis kiveä, ei muuta kun kuivuri pesuhuoneeseen ja odottelemaan. Silloin en saanut erikseen korvausta, mutta pesuhuone laitettiin kuntoon itse valitsemillamme materiaaleilla. Joten laatatkaan ei olleet sen jälkeen ihan halvimmasta päästä
Kannattaa huomioida että betonin/kiven kuivuminen ei ole ihan pikanen juttu, tuollanen läpikastunut seinä kuten meillä tai kostea lattia kestää kuivua viikkokausia kuivaimenkin kanssa.
Ilman kuivainta kuivumisesta sanotaan että sentti viikossa. Jos esimerkiksi 10cm paksu betonilattia on ollut pitkään ilman vesieristystä ja imenyt vettä itsensä täyteen niin kuivumisaika on n.10 viikkoa tietysti ilman kuivainta.
Vanhoissa kerrostaloissa esim. kylpyhuoneremontin yhteydessä on taloyhtiö velvollinen suorittamaan vesieristysten tarkastamisen, eli taloyhtiön palkkaama isännöitsijä tms.
Pitikin juuri kirjotella asiasta, mutta kirjotellaan nyt jos joku vaikka vielä jaksaisi lukea...
Käsitin että rakennus on uusi? Silloin syynä on mitä todennäköisemmin ollut sekä vesierityksen että laattojen asennus liian kosteaan betonilattiaan(kiireellä). Rakennuskosteus on se avainjuttu, jos vesieristyksen asentaa liian kosteaan alustaan, se ei pysykkään kiinni...
Itsellä on myös kokemusta vastaavasta, tosin kerrostalokämppä jonka ostin oli 50 vuotias, mutta edellisen asukkaan pilaamalla kylpyhuoneella.
Olimme puutteellisesti tehdyn (puuttui kokonaan) vesieristyksen takia ilman omaa suihkua 5kk alta vuoden ikäisen tyttömme kanssa.
Onneksi talo on täystiilitalo ja kaikki seinät siis kiveä, ei muuta kun kuivuri pesuhuoneeseen ja odottelemaan. Silloin en saanut erikseen korvausta, mutta pesuhuone laitettiin kuntoon itse valitsemillamme materiaaleilla. Joten laatatkaan ei olleet sen jälkeen ihan halvimmasta päästä
Kannattaa huomioida että betonin/kiven kuivuminen ei ole ihan pikanen juttu, tuollanen läpikastunut seinä kuten meillä tai kostea lattia kestää kuivua viikkokausia kuivaimenkin kanssa.
Ilman kuivainta kuivumisesta sanotaan että sentti viikossa. Jos esimerkiksi 10cm paksu betonilattia on ollut pitkään ilman vesieristystä ja imenyt vettä itsensä täyteen niin kuivumisaika on n.10 viikkoa tietysti ilman kuivainta.
Vanhoissa kerrostaloissa esim. kylpyhuoneremontin yhteydessä on taloyhtiö velvollinen suorittamaan vesieristysten tarkastamisen, eli taloyhtiön palkkaama isännöitsijä tms.
- Minna&FatBoy
- Viestit: 319
- Liittynyt: 21:15 01.06.2004.
- Paikkakunta: Lempäälä
- Viesti:
- Minna&FatBoy
- Viestit: 319
- Liittynyt: 21:15 01.06.2004.
- Paikkakunta: Lempäälä
- Viesti:
Mikähän näitä remontti-reiskoja oikein vaivaa? Päivittäin kuulee että homma ei suju ja duunit jää tekemättä. Myöskin työn jälki on usein sellaista että itsekin tekisin parempaa. Jokohan remonttihommat on kuluttajaviraston valitusaihe numero yksi?
Olen silloin tällöin seurannut nelosen "unelmakämppä" -sarjaa ja jopa siinä kilpailijat valittaa että sovitut urakat kusee. Luulisi että tuollainen homma otettaisiin tosissaan kun tiedetään että juttu näkyy valtakunnallisella televisiokanavalla.
Tuntuu siltä että kovasti painotettu kirjallinen sopiminenkaan ei enää auta, paha siinä on vedota sopimusrikkomukseen kun kaikki on revitty auki eikä äijiä sen jälkeen näy - sakkokorvauksetkin voi unohtaa kun firma menee sopivasti konkurssiin eikä omistajallakaan ole varallisuutta. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että remonttifirma saa tehdä mitä vaan vailla pelkoa vastuusta.
Ei tämä muuten niin paljoa vituttaisi mutta kun suunnitelmissa on talon rakentaminen ja tiedän omat rajoitukseni sekä taitojen että aikataulun suhteen - kaikkea ei pysty tekemään itse. Mistä tänä päivänä löytää luotettavaa työväkeä?
Ensi kevääksi/kesäksi tarvittaisiin itä-uudellemaalle luotettava maansiirtoyrittäjä joka kaivaisi talolle montun - halukkaat voivat ilmoittautua...
Olen silloin tällöin seurannut nelosen "unelmakämppä" -sarjaa ja jopa siinä kilpailijat valittaa että sovitut urakat kusee. Luulisi että tuollainen homma otettaisiin tosissaan kun tiedetään että juttu näkyy valtakunnallisella televisiokanavalla.
Tuntuu siltä että kovasti painotettu kirjallinen sopiminenkaan ei enää auta, paha siinä on vedota sopimusrikkomukseen kun kaikki on revitty auki eikä äijiä sen jälkeen näy - sakkokorvauksetkin voi unohtaa kun firma menee sopivasti konkurssiin eikä omistajallakaan ole varallisuutta. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että remonttifirma saa tehdä mitä vaan vailla pelkoa vastuusta.
Ei tämä muuten niin paljoa vituttaisi mutta kun suunnitelmissa on talon rakentaminen ja tiedän omat rajoitukseni sekä taitojen että aikataulun suhteen - kaikkea ei pysty tekemään itse. Mistä tänä päivänä löytää luotettavaa työväkeä?
Ensi kevääksi/kesäksi tarvittaisiin itä-uudellemaalle luotettava maansiirtoyrittäjä joka kaivaisi talolle montun - halukkaat voivat ilmoittautua...
Remontti-reiskat
Jos tarvit, mulla on pari hyvää tiedossa. Ei ilmaisia, mutta eipä ole tarvinnut uusiksi teettää heidän jäjiltään. Ja minä olen kuulemma "aurinkoakin tarkempi".
T. nimimerkki "Yhden omakotitalon ja muutaman asuntoremontin tehnyt".
T. nimimerkki "Yhden omakotitalon ja muutaman asuntoremontin tehnyt".
Kyl Hemuli tohon pätee sama kun moottorihommiinkin. Kun ite tekee, niin hyvä tulee. Mikä parasta ei voi syyttääkään kuin itteään.
Eihän toi raksahommat oo duunia kummempaa, kunhan "alentuu" kyselee ja käyttää järkeään.
Mua ei oikeestaan harmittanu muu, kuin et tota puuta ei voi hitsata.
Jonkun pitäis kehittää niitä kuuluisia Tammipuikkoja, niin olis paljon tehdä puurakenteita.
Kun on ikänsä touhunnu metallin kanssa niin ajatusmaailmat menee vähän ristiin.
Eihän toi raksahommat oo duunia kummempaa, kunhan "alentuu" kyselee ja käyttää järkeään.
Mua ei oikeestaan harmittanu muu, kuin et tota puuta ei voi hitsata.
Jonkun pitäis kehittää niitä kuuluisia Tammipuikkoja, niin olis paljon tehdä puurakenteita.
Kun on ikänsä touhunnu metallin kanssa niin ajatusmaailmat menee vähän ristiin.
Kyllähän se näin on kuin Hessu sanoo, ei sitä tarvitse kuin tutkia "ammattimiesten" jälkiä niin huomaa että yhtä hyvin ellei paremmin sen olisi tehnyt itsekin.
Taitaa olla niin, että jos on käden taidot hallussa ei sillä materiaalilla ole niin väliä. Puuta ei tosiaan voi hitsata mutta toisaalta runkoputkia on aika vaikea liittää naulaamalla...
Suurin ongelma on tosiaan ajan käyttö. Duunin ohella talon rakentaminen on kova homma, varsinkin kun pelkkään kodin ja työmaan välillä ajamiseen kuluisi tunti-puolitoista päivässä. Tarkoitus olisi kumminkin päästä asumaan ennen kuin lapset muuttaa kotoa pois...
Taitaa olla niin, että jos on käden taidot hallussa ei sillä materiaalilla ole niin väliä. Puuta ei tosiaan voi hitsata mutta toisaalta runkoputkia on aika vaikea liittää naulaamalla...
Suurin ongelma on tosiaan ajan käyttö. Duunin ohella talon rakentaminen on kova homma, varsinkin kun pelkkään kodin ja työmaan välillä ajamiseen kuluisi tunti-puolitoista päivässä. Tarkoitus olisi kumminkin päästä asumaan ennen kuin lapset muuttaa kotoa pois...