Vähän erilainen viesti

[drago]

Tämän postauksen piti olla toisenlainen, kertoa onnistuneesta matkasta Kroatiaan. Matka Kroatiaan olikin onnistunut, vastoinkäymiset alkoivatkin vasta kotimatkalla. Yksi kohokohde kotimatkalle, Grossglockner saatiin onnistuneesti ylitettyä, Zell Am Seehen yöksi. Hetikohta majapaikasta lähdettyä kytkinvaijerin ylälenkki petti, no olihan silläkin jo yli 120 tuhatta takana (onneksi ei pettänyt ylhäällä vuoristossa, olisi saattanut olla ajamaton paikka). Puhelinsoitto edellisen majapaikan pitäjälle, pyörämiehiä itsekin, kertoo kolmen kilometrin päästä löytyvän korjaamon josta apua saattaisi saada. Ilman kytkintä putputellaan korjaamolle, korjausmies tuumailee aikansa ja toteaa että laitetaan reiät katkenneeseen renkaaseen ja MIG-langasta uusi lenkki. Soitti vielä Salzburgin H-D:lle ja tilasi meille uuden kytkinvaijerin joka luvattiin seuraavaksi päiväksi. Tilapäisvirityksellä päästiin ongelmitta perille, noin 80km, kaverit ottivat pyörän hetimiten työn alle, hyllystä löytyi take-off kytkinvaijeri, jonka toki hyväksyin. Pyörä meni mukavasti nippuun kunnes potkaisi takaisin, uudemman mallin kuori on saman mittainen kuin vanhassa mutta sisäosa 1” pitempi. Pyörä jätettiin suosiolla liikkeeseen ja matkalaiset hotelliin. Puolenpäivän paikkeilla ihmettelemään joko osa olisi kotiutunut, eipä ollut uutta osaa näkyvillä. Paikan mekaanikko Rob, Uudesta Seelannista lähtöisin, tuumasi että nyt on perjantai-iltapäivä ja ainoa tapa saada meidät liikkeelle ennen maanantaita on tehdä kuten kotona, rakennetaan varaosa. Sisävaijeria lyhennettiin tuumalla, Migillä uusi pääty vaijeriin ja palikat nippuun. Taas rupesi meno maistumaan.
Lauantai sunnuntai välinen yö oltiin Lodzissa Puolassa, aamulla 9 aikaan keula kohti Kaunasia Liettuassa. Satakunta kilometriä oltiin tultu moottoritietä pitkin ajattelin että on tauon ja sikaarin paikka. Pyörä oli tuntunut hetken ”oudolta”, hytkynyt hieman. Aloitin himmauksen oikealle vievälle pysäköintipaikan liittymälle, mutta etupää alkaa voblauksen ja viemään pyörää vasemmalle. Yritin pitää pyörän pystyssä niin pitkään kuin mahdollista tajuten samalla että kumi on tyhjä, päädyttiin nurmikaistalle vasemmalla 1,5 m päähän kaiteesta keulan kautta ympäri perä menosuuntaan. Heräsin nurmikolta, kömmin pystyyn katsomaan miten vaimon on käynyt, makaa maassa pyörän paino saappaan päällä. Paikalle saapuneet alkavat auttaa meitä, vaimoni viedään helikopterilla Varsovaan ja minut ambulanssilla pikku sairaalaan 40 km päähän Varsovasta. Vaimolle kävi hyvin, ei luunmurtumia eikä sisäisiä verenvuotoja. Minulla sen sijaan ei yhtä hyvä onni ollut mukana, olkapää on tuusan nuuskana. Tiistaina leikattiin 4,5 tuntia ja maanantaina jatketaan lisää. Oli kuulemma yksi luunsiru jäänyt löytymättä ja se pitää maanantaina saada ruotuun.
On aikamoinen kokemus maata puolalaisessa sairaalassa jossa kaikki puhuvat sujuvasti vain Puolaa, lääkärit osaavat auttavasti englantia mutta ei se paljon lohduta. Täällä katsottiin säälivästi kun sisään kirjauduttaessa minulta kysyttiin ystäviä tai sukulaisia puolassa enkä ilmoittanut niitä olevan. Nyt ymmärrän katseen syyn. Täällä et saa edes vettä juodaksesi jos et itse pysty kanttiinista hakemaan, sama koskee vaatteita, hammasharjaa, pyyhettä ym. Jopa hoitoon liittyvät apuvälineet on hankittava itse. Lääkärit kertoivat vaimolleni esimerkiksi mistä leikkauksen jälkeen tarvittavan olkapään stabilisaattorin saa ostettua. Hoito ja lääkärit vaikuttavat ammattimaiselta ja ruokaakin saa kolme kertaa päivässä, niissä en näe moitteen sijaa. Onneksi vaimoni pääsi vuorokauden tarkkailun jälkeen ”hoivaamaan” minua, muuten olisi kohtalo aika karmea.
Tällä hetkellä vaimoni on onnettomuudessa auttamassa olleen lennonjohtajan kanssa selvittämässä saadaanko pyörä pois poliisiasemalta lennonjohtajan talliin vakuutusyhtiön noudettavaksi. Pikkasen vaan alkoi vakuutuskäsittelijän kysymykset tympimään; ”onko ajokunnossa” en tiedä, kippasin mopon ja minut vietiin sairaalaan, ”voidaanko korjata paikan päällä” mahdollisesti mutta en itse voi ajaa ainakaan puoleen vuoteen, ”onko totaalihäviö” mahdollisesti, en edelleenkään ole tutkinut pyörää ym. tämän tyyppisiä kysymyksiä. Ymmärrän kyllä he tekevät vain työtään mutta sairaalavuoteelta niihin vastailu pisti vaan nyppimään.
Yksi positiivinen asia kaikesta huolimatta nousee esille: näyttää siltä että sikarinpolttohimot jäivät myös leikkauspöydälle, en kyllä suosittele kavereille tätä lopettamistapaa.
Toinen mahdollinen iso taisto on sitten vaurioituneen pyörän arvon määrittäminen, ei ole helppoa löytää korvaavaa oman maun mukaan olevalle matka-EVOlle, mutta se on sitten toinen tarina.

[Joe Cool]

Auts - pitipä sattua! Onneksi ei kuitenkaan tuon pahemmin lopulta - olisi siinä voinut huonomminkin käydä

Nämä kun ovat sellaisia tapauksia, että pienen lipan jälkeen toinen nousee ylös ja pyyhkii pölyt ajokamoistaan ja toinen haetaan ruumisautolla - riippuen aivan siitä, mihin vauhti pysähtyy, vaikka lähtökohta olisi täsmälleen sama.

Tuollaiseen rengasrikkoon on kokeneenkin kuskin vaikea/mahdoton varautua ja siinä käy juuri niin kuin sattuu sillä hetkellä käymään. Sitä ei harjoitella edes kerhon EA kurssilla. Tasan vuosi sitten itsellä pelkästään vajentunut eturengas teki lehmällä sellaiset voblat urassa kaarteessa, että vauhdinpito loppui siihen ja nilkutin liki kävelyvauhtia 10 km huoltamolle täyttämään rengasta ja uusimaan venttiiliäkin varmuuden vuoksi. Katalaa on, kun sitä vajentumista ei suorassa ajossa meinaa ajoissa huomata ja tilanne tulee päälle yllättäen esim. juuri uran yli ohjatessa.

Tsemppiä sinne sairaalaan ja pikaista paranemista ja ensi kaudelle taas takaisin satulaan Kyllä siihen pyörään ratkaisu löytyy ja pyörät eivät maasta lopu, kunhan mies saadaan kuntoon

[jorgegoodman]

Oho? olipas siinä kerrassaan matkakertomusta ja sitä mitä kaikkea voikaan sattua? Mutta onni oli tosiaan ettei teille käynyt tuon pahemmin kuitenkaan ja kun ajatellaan mitä olisi pahimmillaan voinut käydä...meikäläinen kans toivottelee teille kumpaisellekkin pikaista paranemista ja uusia reissuja yms ajokaudelle 2014.

[hiekkanen]

Toipumisia molemmille.

[ma^ko]

Pääasiahan lienee ettei henkilövahingot ole ilmeisesti pysyvää haittaa aikaansaavia ja kaikki on hengissä. Mopoja saa uusia jollei uudet kilkkeet vanhaan riitä. Paranemisia.

[buellrr]

Huh!

Ensinnäkin, hienoa että sentään suuremmitta henkilövaurioitta selviydyitte!

Tyhjällä eturenkaalla ei ajeta tosiaan EAK: saakaan, koska se todetusti on vaarallista.
Tunne on ikävä kun esim. naulaan ajamisen jälkeen keskipakovoima pitää renkaan
muodossaan, kunnes nopeuden ja paineen lasku yhdessä jonkin impulssin kanssa saa
renkaan vanteelta ja esim. lokarin väliin jumiin.
Pyörän hallinta perustuu tällöin siihen, mitä on alla ja mihin se viettää. Onneksi suurempaa
törmäystä ei nyt seurauksena ollut esim. toisen ajoneuvon kanssa.

Keskiviikkona juuri itse leikkauspöydällä olleena (suunnitellusti) kehuin sairaanhoidon tasoa ja mietin kuinka muualla. Puolassa (hyvässäkin lääkityksessä) mahtaa meno tosiaan olla hieman karumpaa...

Tsemppiä ja paranemista! =)

[Robusto]

Toipumisia, noi rengasrikot on viheliäitä. Omasta meni takanen, pienessä vauhdissa huomasin että tästähän tuli tiiliskivi. Jo pelkkä mopon työntäminen osoittautui haasteeksi, ei usko ennen kuin osuu kohdalle, en tuota haluaisi vauhdissa kokeilla.

[Das Fette Sau]

Soitti vielä Salzburgin H-D:lle ja tilasi meille uuden kytkinvaijerin joka luvattiin seuraavaksi päiväksi. Tilapäisvirityksellä päästiin ongelmitta perille, noin 80km, kaverit ottivat pyörän hetimiten työn alle, hyllystä löytyi take-off kytkinvaijeri, jonka toki hyväksyin. Pyörä meni mukavasti nippuun kunnes potkaisi takaisin, uudemman mallin kuori on saman mittainen kuin vanhassa mutta sisäosa 1” pitempi. Pyörä jätettiin suosiolla liikkeeseen ja matkalaiset hotelliin. Puolenpäivän paikkeilla ihmettelemään joko osa olisi kotiutunut, eipä ollut uutta osaa näkyvillä. Paikan mekaanikko Rob, Uudesta Seelannista lähtöisin, tuumasi että nyt on perjantai-iltapäivä ja ainoa tapa saada meidät liikkeelle ennen maanantaita on tehdä kuten kotona, rakennetaan varaosa. Sisävaijeria lyhennettiin tuumalla, Migillä uusi pääty vaijeriin ja palikat nippuun. Taas rupesi meno maistumaan.

Salzburgin H-D-liike on tosiaan ystävällinen ja joustava paikka pulaan joutuneita matkalaisia kohtaan!

[drago]

Kiitokset kaikille kannustuksesta, nyt vain odotellaan huomenna tehtävää toista leikkausta. Jos se onnistuu, mitä kovasti toivon, saatetaan olla jo ensi viikonloppuna Suomessa.
Vaimo sai mopon poliisin huostasta "lennonjohtajaystävän" talliin, se odottaa vain kuljetusta Suomeen. Mielenkiintoinen episodi sinänsä, tämä lennonjohtaja oli johtamassa 2 vuotta sitten tapahtuneen onnistuneen Jumbon mahalaskun Warsovaan. Hän vaan kertoi vaimolleni kaikesta kohusta tapahtuman jälkeen.
Kuunnellaan kellon tikitystä huomiseen saakka.

[Arska1967]

Olkapää kuntoon ja ensi kaudelle onnekkaammat ajot!

[Vallu]

Kannattaa tutkituttaa/kuvauttaa se olkapää myös Suomessa. Jos jää pysyviä/korvattavia haittoja, niin kotimainen tutkimus merkkaa paljon kuntoutusta ym. hakiessa.

[Luna]

Pikaisia paranemisia sinne!

[Pera]

Pikaista paranemista vaan. Onneksi ei sattunut ihan ajokauden alussa.

[jaa]

Pikaista paranemista ja toivottavasti asiat hoituu tästä eteenpäin vähän mukavemmin. Tuo Vallun ehdotus on kyllä paikallaan. Ei ole epäluottamuslause puolalaiseen terveydenhuoltoon vaan kirous suomalaisiin vakuutusyhtiöihin. Jää paljon vähemmän arvottavaa niitten kanssa kun on myös suomalaiset paperit käsissä kun korvauksia ja jatkohoitoja (toivonmukaan ei tarvii mitään dramaattista enää) mahdollisesti täytyy katsella.

[drago]

Nyt on ylävartalo kipsissä, kuulemma vähintään 4 viikkoa, saavat pehmytkudokset aikaa kasvaa kohdalleen. Lääkärit lupasivat kotiinlähtöä jo huomiselle, toivottavasti toteutuu.
Olkapään osalta toipuminen tulee olemaan täkäläisten lääkäreiden mukaan pitkä prosessi, ei kuulemma ollut oikein pohjaa mihin rakentaa. Vanhoja autoja hitsanneet tietävät ongelman, kun ei tervettä meinaa tulla vastaan millään...
Tarkoitus on löytää olkaspesialisti jota konsultoida, kädestä pitää saada vielä toimiva.
Kiitokset kannustuksista, ne antavat voimaa jatkaa taistelua.